Trilemma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Trilemmalla tarkoitetaan talouspolitiikan rajoitetta, joka on opittu osin "kantapään kautta". Maalla ei voi samaan aikaan olla seuraavia kolmea:

  1. Kiinteää valuuttakurssia.
  2. Vapautettuja kansainvälisiä pääomanliikkeitä.
  3. Itsenäistä rahapolitiikkaa.

Asia on pohjimmiltaan melko helppo ymmärtää. Jos kahdessa maassa on eri korkotaso, jos valuuttakurssi on uskottavasti kiinteä eikä sijoituksia rajan ylitse säännöstellä, tarjoutuu mahdollisuus periaatteessa valtaviin keinotteluvoittoihin. Rahaa voi lainata alemman koron maasta ja sijoittaa korkean koron maahan, mikä aiheuttaa paineita sekä valuuttakurssin muutokselle että korkojen tasoittumiselle. Rahapoliittisen ohjauskoron nostaminen aiheuttaa näissä oloissa helposti ulkomailta otettavien luottojen määrän kasvua, ja toimii vastoin tarkoitustaan ikään kuin rahapolitiikan löysäämisenä.

Obstfeld, Shambaugh ja Taylor (2005, The Journal of Economics and Statistics, vol 87) ovat tehneet empiiristä analyysiä mahdollisuuksista ylläpitää ulkomaisesta korkotasosta poikkeavaa korkotasoa. Aineistoja oli kolme, yksi klassisen kultakannan ajalta (1870–1914), toinen Bretton Woods -järjestelmän ajalta (1959–1970) ja kolmas nykyajalta (1973–2000). Oli selvästi havaittavissa, että ulkomaisen korkotason muutokset vaikuttivat kunkin maan korkotasoon voimakkaammin, jos pääomanliikkeiden sääntely oli vähäisempää.

Yhtenä trilemman realisaationa voi pitää Suomen 1990-luvun alun lamaa. Suomi yritti 1980-luvun lopulla ylläpitää kiinteää valuuttakurssia, vapaita pääomaliikkeitä ja itsenäistä rahapolitiikkaa.

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.