Zagrebin raitiotieliikenne
| Tramvajski promet u Zagrebu | |
|---|---|
.jpg) Raitiovaunu Zagrebissa |
|
| Tyyppi | raitiotie |
| Sijainti | Zagreb, Kroatia |
| Avattu | 1891 |
| Pituus | 116,3 km |
| Pysäkit | 256 |
| Linjoja | 15 |
| Raideleveys | 1 000 mm |
| Liikennöitsijä(t) | Zagrebački električni tramvaj |
Zagrebin raitioliikenne on yksi Zagrebin julkisen liikenteen muodoista.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zagrebin kaupunki kasvoi 1800-luvun lopulla merkittävästi, minkä myötä kaupungin johto alkoi miettiä raitiotien perustamista. Ranskalaisinsinööri Raoul Pierre Alexandre Gautier ehdotti hevosraitiotien rakentamista, mutta varojen puutteen vuoksi kaupunginhallitus ei hyväksynyt suunnitelmia. Tämän myötä Gautier rakennutti raitiotien itse. Lupa rakennustöille annettiin 1890-luvun vaihteessa.[1]
Rakennustyöt aloitettiin maaliskuussa 1891 ja hevosraitiotie avattiin saman vuoden syyskuussa. Linjasto oli rakennettu kahdeksan kilometriä pitkäksi.[1]
Hevosraitiotie ei pitkään kuitenkaan vastannut kaupungin kasvavia tarpeita, jonka myötä raitiotie haluttiin sähköistää. Sopimus raitiotien sähköistämisestä allekirjoitettiin vuonna 1909 ja ensimmäinen sähköinen raitiotielinja avattiin virallisesti elokuussa 1910. Hevosraitiotie oli toiminnassa kuitenkin vielä jonkin aika, kunnes hevoset siirrettiin Velika Goricaan.[1]
Ensimmäinen maailmansota vaikeutti raitiotien toimintaa, sillä armeija tarvitsi ajolangoissa käytettyä metallia ja varaosien hankinta oli vaikeaa. Sodan jälkeen, vuonna 1922, kaupunkiin saatiin ensimmäinen kroatialaisvalmisteinen raitiovaunu.[1]
1950-luvulla kalustoa uusittiin hankkimalla Đuro Đakovićilta uusia TMK 101-mallin raitiovaunuja. Uudemmat TMK 201-mallin vaunut toimitettiin vuosien 1973–1974 aikana. Myöhemmin vuosina 1976–1986 raitiovaunuja toimitti tšekkoslovakialainen ČKD Tatra. Yhtiö toimitti kaupunkiin vaunumalleja Tatra T4 ja Tatra KT4.[1]
Raitiovaunuverkostoa laajennettiin 1970- ja 1980-luvuilla Sopotin kautta Novi Zagrebin alueelle.[1]
Kroatian itsenäistymisen jälkeen Zagrebački električni tramvaj otti raitiotien liikennöinnin vastuulleen. Koska rahaa uusiin kalustohankintoihin ei ollut, joutui kaupunki 1990-luvun puolivälissä ostamaan käytettyjä GT6-vaunuja Saksasta. Linjastoa pystyttiin kuitenkin 2000-luvun alussa laajentamaan Dubeciin sekä Prečkoon. Lisäksi kaupunkiin hankittiin ensimmäiset matalalattiaiset raitiovaunut, jotka valmisti Crotram.[1]
Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alla olevassa taulukossa on Zagrebin raitioliikenteessä (linjaliikenteessä) tällä hetkellä käytettävät raitiovaunutyypit.[2]
| Vaunutyyppi | Käytössä | Olemassa |
|---|---|---|
| TMK 2200 | 139 | 140 |
| Tatra KT4YU | 50 | 50 |
| Tatra T4YU | 47 | 53 |
| Tatra B4YU | 42 | 49 |
| TMK 2100 | 14 | 16 |
| Đuro Đakovič TP 701 | 12 | 16 |
| Đuro Đaković TMK201 | 11 | 16 |
| Đuro Đakovič TP 591 | 2 | 4 |
| TMK 2300 | 2 | 2 |
| Tatra KT4tYU | 1 | 1 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Tramvaj u Zagrebu zet.hr. Arkistoitu 22.1.2012. Viitattu 9.2.2017. (kroatiaksi)
- ↑ Загреб, Трамвай — Статистика подвижного состава transphoto.org. Viitattu 27.10.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen kotisivu (kroatiaksi)