Autotrofi
Autotrofia eli omavaraisuus tarkoittaa sitä, että eliö pystyy tuottamaan tarvitsemansa energiapitoiset yhdisteet itse fotosynteesin tai kemosynteesin avulla.[1] Fotoautotrofi on yhteyttämiskykyinen eliö, joka osaa käyttää auringonvaloa energianlähteenä ja tuottaa monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä. Kemoautotrofit kykenevät käyttämään pelkistettyjä inorgaanisia yhdisteitä yhteyttämiseen vaadittavana energianlähteenä. Autotrofeja ovat lähes kaikki kasvit ja levät sekä merkittävä osa bakteereista ja arkeoneista. Sienet ja eläimet ovat heterotrofisia eli toisenvaraisia.
Autotrofit varmistavat hajottajan ja kuluttajan ohella omalta osaltaan aineen kierron luonnossa.[2]
Kasveilla yhteyttämiselimenä toimivat viherhiukkaset. Yhteyttäminen perustuu klorofyllimolekyyliin.
Kasvit ovat sopeutuneet rakenteeltaan ympäristöönsä siten, että ne saavat yhteyttämiseen tarvittavia aineita ja valoa riittävästi. Esimerkiksi vesikasvien kasvupaikat sijaitsevat siellä, missä on riittävä hiilidioksidi- ja bikarbonaattipitoisuus.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 101, 161. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
- ↑ Yle.oppiminen
- ↑ Paavo Kallio, Arne Rousi: ”Fotosynteesi”, Kasvien maailma, Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 1, s. 318. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05098-2.