Ero sivun ”Konstantinos XI Palaiologos” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: an:Costantín XI Paleologo |
p Botti muokkasi: sh:Konstantin XI Paleolog |
||
Rivi 60: | Rivi 60: | ||
[[sk:Konštantín XI.]] |
[[sk:Konštantín XI.]] |
||
[[sr:Константин XI Палеолог Драгаш]] |
[[sr:Константин XI Палеолог Драгаш]] |
||
[[sh:Konstantin XI Paleolog |
[[sh:Konstantin XI Paleolog]] |
||
[[sv:Konstantin XI Palaiologos]] |
[[sv:Konstantin XI Palaiologos]] |
||
[[tl:Konstantino XI Paleologus]] |
[[tl:Konstantino XI Paleologus]] |
Versio 6. helmikuuta 2010 kello 01.40
Konstantinos XI Palaiologos (8. helmikuuta 1405 — 29. toukokuuta 1453) oli Bysantin valtakunnan viimeinen keisari. Hän hallitsi vuosina 1449 - 1453.
Nuoruus
Konstantinos oli Manuel II:n ja serbialaisen prinsessan Helena Dragasin kahdeksas lapsi. Konstantinos vietti lapsuutensa Konstantinopolissa. Konstantinos meni naimisiin Maddelena Toccon kanssa 1. heinäkuuta 1428. Magdalenan isä oli italialainen ja Epeiroksen hallitsija.
Vaimon kuoltua vuonna 1429 Konstantinos meni uusiin naimisiin vuonna Caterina Gattilusion kanssa. Hän oli Lesbos-saarta hallitsevan genovalaisen ruhtinaan tytär. Caterina kuoli vuonna 1442, eikä Konstantinos ei saanut lapsia kummassakaan avioliitossa. Vuonna 1443 hänstä tuli Morean (keskiaikainen nimi Peloponnessoksen niemimaalle) despootti.
Hallitsijaksi
Kun Konstantinoksen veli – keisari Johannes VIII – kuoli, syttyi riita Konstantinin ja hänen veljensä Demetrioksen välillä. Koska Bysantin valtakunta oli tähän aikaan osmaanien vasalli, pyysivät veljekset, että sulttaani Murad II ratkaisisi riidan. Murad valitsi Konstantinin, ja hänet kruunattiin Mistrassa 6. tammikuuta 1449. Tämän jälkeen hän yritti saada aikaan avioliiton kaukaisen sukulaisensa, Murad II:n lesken kanssa, mutta ilman tulosta.
Pian tämän jälkeen uusi sulttaani Mehmed II alkoi vaatia Konstantinopolia itselleen. Konstantinos kääntyi Länsi-Euroopan kristittyjen valtioiden puoleen saadakseen apua, mutta häneltä vaadittiin ortodoksisen ja katolisen kirkkojen yhdistämistä (suuri skisma). Konstantinos julisti kirkot yhdistetyiksi vuonna 1452, mutta valtakunnan asukkaat vastustivat tätä. Lopuksi tuli selväksi, ettei mitään apua saapuisi.
Konstantinopolin piiritys
- Pääartikkeli: Konstantinopolin piiritys
Mehmed tarjosi Konstantinokselle Mistraa, mikäli tämä antaisi Konstantinopolin hänelle. Konstantinos päätti kuitenkin puolustaa pääkaupunkiaan viimeiseen asti. Konstantinopolin piiritys alkoi 2. huhtikuuta 1453. Konstantinos johti itse joukkoja, jotka yrittivät lyödä takaisin kaupunkiin tunkeutuneet osmannit. Hänen sanotaan kuolleen taistelussa.
Joidenkin lähteiden mukaan hänen ruumistaan ei löydetty, toisten lähteiden mukaan hänen päänsä pistettiin seipään nokkaan ja se oli nähtävillä monen päivän ajan. Legendan mukaan enkeli pelasti keisarin kesken taistelun ja vei hänet nukkumaan maan alle. Aikojen lopussa keisari herää eloon ja valloittaa kaupungin jälleen kristityille.
Kirjallisuutta
- Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4.
- John Julius Norwich: Byzantinium: The Decline and Fall. Viking, 1991. ISBN 0-679-41650-1.
Edeltäjä: Johannes VIII Palaiologos |
Bysantin keisari |
Seuraaja: - |