Ero sivun ”Monrepos” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh; nbsp; endash; commonscat; coord
Rivi 24: Rivi 24:
{{commonscat-rivi|Monrepos}}
{{commonscat-rivi|Monrepos}}
* [http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/monreposnkartanonkirjasto.html Monrepos'n kartanon kirjasto] Kansalliskirjaston kotisivut
* [http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/monreposnkartanonkirjasto.html Monrepos'n kartanon kirjasto] Kansalliskirjaston kotisivut
* Ludwig von Nicolay: ''[http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200901211098 Das Landgut Monrepos in Finnland]'', 1804. Digitoituna Kansalliskirjaston kokoelmissa.
* [http://www.promonrepos.fi Pro Monrepos'n kotisivut]
* [http://www.promonrepos.fi Pro Monrepos'n kotisivut]
* [http://monrepos.multiply.com/photos/album/1/monrepos Kuvia Monrepos'sta] Multiplyn kotisivut {{de}}
* [http://monrepos.multiply.com/photos/album/1/monrepos Kuvia Monrepos'sta] Multiplyn kotisivut {{de}}

Versio 3. helmikuuta 2010 kello 22.22

Monrepos (ven. Монрепо), sana ransk. mon repos [mõrepo'], "minun leponi", kutsumanimi Monrepoo, on puistoalue noin 2,5 kilometriä Viipurin kaupungista luoteeseen. Puistossa on myös yli 300 vuotta vanha kartano, jota tunnettiin vielä 1930-luvulla nimellä Monrepos’n kartano.

Monrepos’n historia

Kartano ja puisto-alue tunnettiin 1700-luvulla nimellä Lill-Ladugård. Kun von Stupishinin suku muutti kartanoon vuonna 1750, kartanoa alettiin kutsua Charlotte von Stupishinin mukaan nimellä Charlottendahl. Tänä aikana puisto sai maisemapuutarhan tyylisen ulkonäön. Kartano sai nykyisen ulkonäkönsä vuonna 1788 paroni Ludwig Heinrich von Nicolayn toimesta. Näinä aikoina puisto uuden nimen, Monrepos. Nicolayn suku omisti kartanon aina vuoteen 1942, jolloin Marie von Nicolay kuoli. Alue jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940. Suomalaisjoukot valtasivat alueen jatkosodassa 1941, mutta joutuivat perääntymään sieltä Viipurista vetäytymisen yhteydessä kesällä 1944. Neuvostoviranomaiset antoivat uuden nimen: M. I. Kalininille nimetty kulttuurin ja levon puisto.

1830

Monrepos nykyään

Vuonna 1988 puisto sai takaisin alkuperäisen nimensä. Puisto ja erityisesti kartano ovat päässeet pahasti rappeutumaan. Monia puiston kohteita on kunnostettu mm. suomalaisen Pro Monrepos -yhdistyksen organisoimilla talkoilla.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas, 1700- ja 1800-luvuilla kerätty kartanon kirjasto kuuluu 1916 alkaen suurimmaksi osaksi (8 000 nidettä alkuperäisestä 9 000 niteestä) Kansalliskirjaston kokoelmiin.

Kirjallisuutta

Puisto talvella
  • Ludwig Heinrich von Nicolay, Das Landgut Monrepos in Finnland, (1804), Faksimile der Ausgabe 1840, (1995), herausgegeben von der Pückler-Gesellschaft e.V., Berlin
  • Edmund Heier, L. H. Nicolay (1737–1820) and his contemporaries, (1965), Martinus Nijhoff, The Hague
  • Paul Gundersen, Paul Nicolay of Monrepos – a European with a difference, (2003), Näkymä, Publishers, Helsinki
  • Rainer Knapas, Monrepos, Ludwig Heinrich Nicolay och hans värld i 1700-talets ryska Finland, (2003), Atlantis, Stockholm
  • Rainer Knapas, Monrepos, une arcadie des lumières, Saint-Pétersbourg, Vyborg, Helsinki, (2008), Société de Littérature Finnoise, Helsinki

Aiheesta muualla