Kahden vuoden loma-aika

Kahden vuoden loma-aika (ransk. Deux ans de vacances) on Jules Vernen kirjoittama nuortenromaani. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1888.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Saaren kartta

Viisitoista 6–15-vuotiasta, pääosin englantilaissyntyistä uusiseelantilaista koulupoikaa, joiden joukossa on kaksi ranskalaista, yksi amerikkalainen ja afrikkalaissyntyinen, pääsevät mukaan purjehdukselle Uuden-Seelannin ympäri pienellä kuunarilla. Kovenevan kelin vuoksi alus kuitenkin jää laituriin, ja vakituinen miehistö menee kapakoihin. Lähdön on määrä tapahtua seuraavana aamuna. Pojat ovat jo nukkumassa, kun yksi heistä, koirankujeisiin taipuvainen kymmenvuotias ranskalaispoika, irrottaa köydet ja alus karkaa myrskyyn.

Pitkän kamppailun jälkeen alus haaksirikkoutuu tuntemattomalle saarelle, jossa alkaa kova taistelu selviämisestä. Vanhimpien poikien, ensin amerikkalaisen Gordonin ja myöhemmin ranskalaisen Henri Martinet'n, johdolla pojat selviävät saaren ankarista talvista.

Myöhemmin kuvaan tulee mukaan amerikkalainen kotiopettajatar Kitty Reddy. Hän oli ollut matkustajana Severn-nimisessä kauppalaivassa, jonka miehistö nousi kapinaan ja tappoi kapteenin, perämiehen ja matkustajat. Toinen perämies onnistui pelastamaan Kittyn hengen. Hän uhkasi, ettei ohjaa laivaa, jos Kitty tapetaan, ja navigointitaidottomat rosvot myöntyivät. Tulipalon vuoksi alus oli pakko hylätä pian, ja joukko pääsi pelastusveneellä samalle saarelle kuin pojat.

Kitty ja perämies Evans pääsivät rosvoilta pakoon, ja alkoi ankara taistelu, joka loppui vasta viimeisenkin rosvon kuoltua.

Evans kertoo missä ollaan: Uusi Hannover -nimisellä syrjäisellä saarella, noin viikon matkan päässä Punta Arenasista. Vene korjataan ja saarelaiset pääsevät kotimatkalle. Jo toisena päivänä he kohtaavat kauppalaivan, joka on menossa Uuteen-Seelantiin ja vie kaikki kotiin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.