Ero sivun ”Hermann Hoth” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: vi:Hermann Hoth |
p Botti lisäsi DEFAULTSORT-funktion. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Kenraalieversti '''Hermann "Papa" Hoth''' ([[12. huhtikuuta]] [[1885]], [[Neuruppin]] – [[26. tammikuuta]] [[1971]], [[Goslar]]) oli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana saksalainen sotilaskomentaja, joka johti saksalaisia sotilasyksiköitä [[Ranska]]ssa ja [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalla]]. Sodan jälkeen hän oli kuusi vuotta vankilassa sotarikoksista. |
Kenraalieversti '''Hermann "Papa" Hoth''' ([[12. huhtikuuta]] [[1885]], [[Neuruppin]] – [[26. tammikuuta]] [[1971]], [[Goslar]]) oli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana saksalainen sotilaskomentaja, joka johti saksalaisia sotilasyksiköitä [[Ranska]]ssa ja [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalla]]. Sodan jälkeen hän oli kuusi vuotta vankilassa sotarikoksista. |
||
Kenraaliluutnanttina Hoth johti XV moottoroitua armeijaa [[10. marraskuuta]] 1938 alkaen ja osallistui [[Puola]]n valloitukseen. Onnistuneen Ranskan valloituksen jälkeen hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi [[19. heinäkuuta]] [[1940]]. [[Operaatio Barbarossa]]n aikana Hoth komensi 3. panssariryhmää valloittaen [[Minsk]]in ja [[Vitebsk]]in ja lokakuussa [[1942]] hänet nimitettiin [[Ukraina]]ssa taistelleen 17. armeijan komentajaksi ja palveli tässä yksikössä [[Stalingradin taistelu|Stalingradin]] ja [[Kurskin taistelu |
Kenraaliluutnanttina Hoth johti XV moottoroitua armeijaa [[10. marraskuuta]] 1938 alkaen ja osallistui [[Puola]]n valloitukseen. Onnistuneen Ranskan valloituksen jälkeen hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi [[19. heinäkuuta]] [[1940]]. [[Operaatio Barbarossa]]n aikana Hoth komensi 3. panssariryhmää valloittaen [[Minsk]]in ja [[Vitebsk]]in ja lokakuussa [[1942]] hänet nimitettiin [[Ukraina]]ssa taistelleen 17. armeijan komentajaksi ja palveli tässä yksikössä [[Stalingradin taistelu|Stalingradin]] ja [[Kurskin taistelu]]issa. |
||
Syksyllä [[1943]] Saksan kärsittyä raskaita tappioita puna-armeijalle, [[Adolf Hitler|Hitler]] syrjäytti Hothin ja siirsi tämän reserviin. Keväällä [[1945]] Hoth ehti vielä toimia komentajana [[Harz]]-vuoristossa. Sodan jälkeen Hoth tuomittiin [[Nürnbergin oikeudenkäynnit|Nürnbergin oikeudenkäynnissä]] 15 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista, mutta vapautettiin kuuden vuoden jälkeen vuonna [[1954]]. |
Syksyllä [[1943]] Saksan kärsittyä raskaita tappioita puna-armeijalle, [[Adolf Hitler|Hitler]] syrjäytti Hothin ja siirsi tämän reserviin. Keväällä [[1945]] Hoth ehti vielä toimia komentajana [[Harz]]-vuoristossa. Sodan jälkeen Hoth tuomittiin [[Nürnbergin oikeudenkäynnit|Nürnbergin oikeudenkäynnissä]] 15 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista, mutta vapautettiin kuuden vuoden jälkeen vuonna [[1954]]. |
||
{{DEFAULTSORT:Hoth, Herman}} |
|||
[[Luokka: |
[[Luokka:Saksalaiset kenraalit]] |
||
[[Luokka:Sotarikoksista tuomitut]] |
|||
[[bg:Херман Хот]] |
[[bg:Херман Хот]] |
||
Versio 25. syyskuuta 2008 kello 22.22
Kenraalieversti Hermann "Papa" Hoth (12. huhtikuuta 1885, Neuruppin – 26. tammikuuta 1971, Goslar) oli toisen maailmansodan aikana saksalainen sotilaskomentaja, joka johti saksalaisia sotilasyksiköitä Ranskassa ja itärintamalla. Sodan jälkeen hän oli kuusi vuotta vankilassa sotarikoksista.
Kenraaliluutnanttina Hoth johti XV moottoroitua armeijaa 10. marraskuuta 1938 alkaen ja osallistui Puolan valloitukseen. Onnistuneen Ranskan valloituksen jälkeen hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi 19. heinäkuuta 1940. Operaatio Barbarossan aikana Hoth komensi 3. panssariryhmää valloittaen Minskin ja Vitebskin ja lokakuussa 1942 hänet nimitettiin Ukrainassa taistelleen 17. armeijan komentajaksi ja palveli tässä yksikössä Stalingradin ja Kurskin taisteluissa.
Syksyllä 1943 Saksan kärsittyä raskaita tappioita puna-armeijalle, Hitler syrjäytti Hothin ja siirsi tämän reserviin. Keväällä 1945 Hoth ehti vielä toimia komentajana Harz-vuoristossa. Sodan jälkeen Hoth tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä 15 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista, mutta vapautettiin kuuden vuoden jälkeen vuonna 1954.