Ero sivun ”Charles Goodyear” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
kielenhuoltoa. artikkeli vielä osittain kääntämättä! |
p Botti lisäsi: no:Charles Goodyear |
||
Rivi 53: | Rivi 53: | ||
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset keksijät|Goodyear, Charles]] |
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset keksijät|Goodyear, Charles]] |
||
⚫ | |||
[[de:Charles Goodyear]] |
[[de:Charles Goodyear]] |
||
[[en:Charles Goodyear]] |
[[en:Charles Goodyear]] |
||
[[es:Charles Goodyear]] |
[[es:Charles Goodyear]] |
||
[[fr:Charles Goodyear]] |
[[fr:Charles Goodyear]] |
||
⚫ | |||
[[it:Charles Goodyear]] |
[[it:Charles Goodyear]] |
||
[[nl:Charles Goodyear]] |
[[nl:Charles Goodyear]] |
||
[[ja:チャールズ・グッドイヤー]] |
[[ja:チャールズ・グッドイヤー]] |
||
[[no:Charles Goodyear]] |
|||
[[pl:Charles Goodyear]] |
[[pl:Charles Goodyear]] |
||
[[pt:Charles Goodyear]] |
[[pt:Charles Goodyear]] |
Versio 9. huhtikuuta 2008 kello 03.39
Charles Goodyear (29. joulukuuta 1800 – 1. heinäkuuta 1860) oli ensimmäinen amerikkalainen joka vulkanoi kumia. Hän löysi tämän prosessin vuonna 1839 ja patentoi sen 15. kesäkuuta 1844. Vaikka Goodyear usein mainitaan menetelmän keksijänä, nykyaikainen tutkimus on osoittanut että mesoamerikkalaiset olivat muokanneet kumia palloiksi ja muiksi esineiksi samankaltaisella menetelmällä jo 1600 eaa.[1]
Goodyear löysi vulkanointiprosessin vahingossa etsittyään viisi vuotta kumille vakaampaa olomuotoa.[2]
Alkuvuodet
Charles Goodyear syntyi New Havenissa, Connecticutissa 29. joulukuuta 1800. Hän oli isänsä Amasa Goodyearin esikoispoika, jonka isoisä Stephen Goodyear oli New Havenin vuonna 1638 yksi perustajista. Amasa Goodyear omisti pienen maatilan niemellä, joka tunnetaan nykyään nimeltä Oyster Point. Siellä Goodyear vietti suurimman osan lapsuudestaan. Kun Goodyear oli nuori hänen isänsä sai patentin koskien norsunluunappien valmistusta. Tästä syystä perhe muutti Naugatuckin kaupunkiin Connecticutiin, missä perheen tehdas käytti saatavilla olevaa vesivoimaa nappien valmistukseen. Lisäksi perheellä oli maatila. Nuori Charles vietti näiden kahden välillä nuoruutensa.
Vuonna 1816 Charles muutti pois kotoa Philadelphiaan, jossa hän opetteli rautakaupan pitoa. Hän työskenteli ahkerasti 21-vuotiaaksi, jolloin hän palasi Connecticutiin työskentelemään isänsä yritykseen Naugatuckiin. He valmistivat sekä norsunluu- että metallinappeja sekä useita maatalouskoneita.
Avioliitto ja uran alku
Elokuussa vuonna 1824 Charles meni naimisiin Clarissa Beecherin kanssa. Häntä on kuvailtu hyvin persoonalliseksi ja sympaattiseksi naiseksi sekä suureksi tueksi impulsiiviselle keksijämiehelleen. Kaksi vuotta pariskunnan Philadelphiaan muuton jälkeen Charles Goodyear avasi oman rautakaupan. Hänen erikoisuutensa olivat maatalouteen erikoistuneet erityistuotteet, joita hänen tehtaansa valmisti. Kilpailu englantilaisperäisiä tuotteita vastaan päättyi, kun hänen tuottamansa amerikkalaiset työkalut savat kuluttajien luottamuksen muutaman vuoden jälkeen. Charles Goodyear saattoi todeta olevansa tuottavalla toimialalla.
Menestys jatkui ja Goodyear rikastui. Vuosina 1829-1830 hänen terveytensä kuitenkin heikentyi vatsavaivojen takia. Samaan aikaan useiden yritysten vararikko toi hänen yritykselleen taloudellisia vaikeuksia. Ponnisteluista huolimatta hän joutui lopulta luovuttamaan liiketoimensa. Seuraavat kymmenen vuotta olivat katkeraa kamppailua ja oikeudenkäyntejä velkojien kanssa. Silloisen lainsäädännön mukaan hän joutui kerta toisensa jälkeen velkojen takia vankilaan, vaikka hän oli viimeistelemässä keksintöään jolla voisi maksaa loput velkansa.
Kumin tutkimus
Toiminnan alkuvuosina
Vuosina 1831–1832 Goodyear kuuli kumista ja tutki huolellisesti kaikki kumia koskevat artikkelit joita julkaistiin sanomalehdissä. The Roxbury Rubber Company Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa oli jo jonkin aikaa tehnyt kumia koskevia kokeita, sillä yhtiö uskoi voivansa valmistaa materiaalista menestyviä tuotteita. Yhtiöllä oli suuri tehdas josta lähetettiin tuotteita kaikkialle Yhdysvaltoja. Eräät Roxburyn tuotteet herättivät Goodyearin mielenkiinnon, ja pian hän menikin tapaamaan yhtiön edustajia New Yorkissa. Hän tutustui pelastusrenkaisiin ja hämmästyi, kun renkaan kellumisominaisuudet eivät olleet sekä kovinkaan tarkoituksenmukaisia että hyvälaatuisia. Hän palasi Philadelphiaan missä Goodyear kehitti putkista paremman version ja palasi niiden kanssa New Yorkiin. Siellä hän esitteli niitä Roxbury Rubber Companyn johtajille.
Vulkanointiprosessi
Vuonna 1838, Goodyear tapasi Nathaniel Haywardin Woburnissa Massachusettsissa, jossa Hayward oli tehtaanjohtaja. Hieman tämän jälkeen Goodyear muutti kaupunkiin ja jatkoi kokoaikaisesti vulkanointiprosessin kehittämistä. Hän oli erittäin kiinnostunut Haywardkin rikkipohjaisista kumin kuivatuskokeista. Hayward kertoi Goodyearille että hän käytti rikkiä kuminvalmistuksessa.
Kuolema
Goodyear kuoli 1. huhtikuuta 1860 matkalla tapaamaan kuolevaa tytärtään. Saavuttuaan New Yorkiin hän kuuli tyttären kuolleen. Charles tuupertui joten hänet vietiin Fifth Avenuen hotelliin, missä hän kuoli 50-vuotiaana. Hänet haudattiin New Heavenin kaupungin Grove Streetin hautausmaalle.
Perintö
Vuonna 1852 Goodyear matkusti pitkään suunnitelmalleen kiertueelle Eurooppaan, jossa hän tapasi Charles Macintosh & Companyn palveluksessa olleen Thomas Hancockin. Hancock valmisti vulkanisoitua kumia ilman yhdysvaltalaista lisenssiä. Hancock väitti keksineensä menetelmä itsenäisesti, ja sai tämän tueksi brittiläisen patentin vuonna 1843, joka vahvistettiin vuonna 1844. Kolman vuoteen 1855 mennessä annettu panttiin koskeva kiista brittiläisen kuminvalmistuksen pioneerin [Stephen Moulton]] kanssa Hancockia vastaan annettiin Goodyearin haaste brittiläistä patenttia vastaan. Goodyear oli läsnä oikeudenkäynnissä. Jos Hancock häviäisi Goodyear saisi Britanniassa patentin keksinnölleen ja saisi osuuksia sekä Hancockin että Moultonin tuotannosta. Molemmat valmistajat olivat tutkineet Goodyearin vulkanoitua kumia vuonna 1842, mutta useat kemistit todistivat, ettei vulkanisointimenetelmää voitu toistaa pelkästään sitä havainnoimalla. Hancock voitti patenttikiistassa.
Vuonna 1852 ranskalainen yhtiö Aigle lisensoi Goodyearin keksinnön ja alkoi valmistaa jalkineita. Tämä herätti suurta kiinnostusta, ja vuonna 1855 Ranskan keisari antoi Charles Goodyearille kunniamerkin (Grand Medal of Honor) ja legioonan kunniaristin (Cross of the Legion of Honor) tunnustuksena hänen ansioistaan. Myöhemmin ranskalaiset tuomioistuimet hylkäsivät hänen ranskalaisen patenttinsa sillä perusteella, että maahan tuotiin amerikkalaisen patentin lisenssillä valmistettuja vulkanisoituja tuotteita.
Vuonna 1898, lähes neljäkymmentä vuotta keksijän kuoleman jälkeen Frank Seiberling perusti Goodyear Tire and Rubber Companyin ja nimesi sen hänen mukaansa.
Goodyearin kotikaupungissa Woburnissa Massachusettissa on hänen mukaansa nimetty koulu.
Lähteet
- Scientific American Supplement, No. 787, January 31, 1891 on Project Gutenberg
- The Charles Goodyear Story
Viitteet
- ↑ Hosler, D., Burkett, S. L., and Tarkanian, M. J. (1999). "Prehistoric polymers: Rubber processing in ancient Mesoamerica," Science, 284(5422), pp. 1988 - 1991.
- ↑ Slack, Charles (2003). Noble Obsession, 225, Hyperion. ISBN 0-7868-8856-3.
Katso myös
Aiheesta muualla
- The Charles Goodyear Story
- Raw Deal
- Today in Science History - Goodyear's U.S. Patent No. 240: Improvement in the Process of Divesting Caoutchouc, Gum-Elastic, or India-Rubber of its Adhesive Properties, and also of Bleaching the Same, and Thereby Adapting it to Various Useful Purposes.