Ero sivun ”Patakypärä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: cs, ja, lt, pl, sv |
+l. |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Patakypärä on nykypäivänä erityisen suosittu malli [[LARP|liveroolipelaajien]] ja keskiajan [[elävän historian toiminta|elävän historian harrastajien]] keskuudessa, sillä se on halpa, yksinkertainen ja helppo valmistaa alkeellisillakin työkaluilla (peltisakset, pora, alasin, vasara ja niittejä). Se antaa erityisen hyvän suojan sekä teräaseita että tylppiä aseita vastaan, mutta patakypärän kanssa taisteltaessa on syytä pitää nesteyttämisestä ja riittävästä juomisesta huolta, sillä varsinkin umpisolumuovilla topattuna se on hyvin hiostava. |
Patakypärä on nykypäivänä erityisen suosittu malli [[LARP|liveroolipelaajien]] ja keskiajan [[elävän historian toiminta|elävän historian harrastajien]] keskuudessa, sillä se on halpa, yksinkertainen ja helppo valmistaa alkeellisillakin työkaluilla (peltisakset, pora, alasin, vasara ja niittejä). Se antaa erityisen hyvän suojan sekä teräaseita että tylppiä aseita vastaan, mutta patakypärän kanssa taisteltaessa on syytä pitää nesteyttämisestä ja riittävästä juomisesta huolta, sillä varsinkin umpisolumuovilla topattuna se on hyvin hiostava. |
||
[[Luokka:Varusesineet]] |
|||
[[cs:Hrncová přilba]] |
[[cs:Hrncová přilba]] |
||
[[de:Topfhelm]] |
[[de:Topfhelm]] |
||
Versio 26. maaliskuuta 2008 kello 19.16
Patakypärä on pataa tai tynnyriä muistuttava keskiaikainen kypärämalli, joka suojaa koko pään. Ensimmäiset patakypärät otettiin käyttöön 1100-luvun puolessavälissä, ja niistä tuli ritarien yleisin kypärämalli 1100-luvun loppuun mennessä. 1200-luvulle tultaessa patakypärä oli jo täysin kehittynyt. Se pysyi käytössä 1300-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen basinetti alkoi syrjäyttää sitä taistelukäytössä, ja turnajaiskäytössä 1400-luvulle saakka. 1200-luvun puolestavälistä lähtien patakypärän pää alettiin pyöristämään "sokeritopan" muotoon. Kypärään alettiin myös kiinnittämään tuolloin kuumuudelta suojaava kypäränpeite sekä käyttäjän tuntomerkiksi kypäränkoriste. Koska patakypärä peittää kasvot, sen käyttöönotto merkitsi, ettei omaa taistelijaa enää voitu erottaa vihollisesta kasvojen perusteella, vaan taistelijan tunnistamiseksi vaadittiin muita keinoja; tämä merkitsi heraldiikan kehittymistä.
Patakypärä painaa noin 1,5-3 kg. Se on perusmuodoltaan koko pään peittävä lieriö, joka voi olla joko litteä tai pyöristetty päältä. Patakypärä suojaa pään ohella myös kasvot ja niskan; edessä on silmien kohdalla visiiri, noin 20-30 mm leveät raot, ja hengitystä helpottamaan kasvolevyihin on usein porattu reikiä. Kypärään voi liittyä myös kiinteänä osana kurkun, hartiat ja yläselän suojaava rengashaarniskakaulus, camail. Kypärä on topattu sisältä niin, että se pysyy tukevasti päässä, ja se kiinnitetään leukahihnalla. Vastoin yleisiä luuloja patakypärästä ei ole huono näkyvyys ulos (visiiri on niin lähellä silmiä, että näkösektori on laaja), eikä se myöskään hyvin topattuna ole erityisen epämukava. Sen pahin puoli on huono ilmastointi; kuumana kesäpäivänä patakypärä voi olla todella hiostava, ja lämpötila sen sisällä nousta korkeaksi.
Patakypärä on nykypäivänä erityisen suosittu malli liveroolipelaajien ja keskiajan elävän historian harrastajien keskuudessa, sillä se on halpa, yksinkertainen ja helppo valmistaa alkeellisillakin työkaluilla (peltisakset, pora, alasin, vasara ja niittejä). Se antaa erityisen hyvän suojan sekä teräaseita että tylppiä aseita vastaan, mutta patakypärän kanssa taisteltaessa on syytä pitää nesteyttämisestä ja riittävästä juomisesta huolta, sillä varsinkin umpisolumuovilla topattuna se on hyvin hiostava.