Ero sivun ”Raakkuäyriäiset” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: hu:Kagylósrákok, lv:Gliemeņvēži |
p Botti lisäsi: et:Karpvähilised |
||
Rivi 32: | Rivi 32: | ||
[[de:Ostrakoden]] |
[[de:Ostrakoden]] |
||
[[et:Karpvähilised]] |
|||
[[en:Ostracod]] |
[[en:Ostracod]] |
||
[[es:Ostracoda]] |
[[es:Ostracoda]] |
Versio 21. syyskuuta 2007 kello 04.13
Malline:Taksonomian alku eläimet Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian pääjakso Malline:Taksonomian alajakso Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian jako
- Podocopa (alaluokka)
- Myodocopa (alaluokka)
- Metacopina (lahko)
Raakkuäyriäiset (Ostracoda) ovat äyriäisiä, joilla on simpukan kuorta muistuttava kaksiosainen suojakuori, jonka mukaan ne ovat saaneet nimensä. Raakku on jokihelmisimpukan kansankielinen nimitys. Raakkuäyriäisiä tunnetaan pari tuhatta elävää lajia, fossiiliaineistossa kymmeniä tuhansia.
Raakkuäyriäiset ovat pieniä, tyypillisesti noin millimetrin kokoisia, mutta eri lajien välillä koko vaihtelee 0,2 mm – 30 mm. Kaksiosainen kuori on yläreunasta saranoitu ja koostuu kitiinistä. Jotkut lajit muodostavat kitiinikuoren päälle vielä kalkkikerroksen. Raakkuäyriäisillä on vähemmän raajoja kuin millään muulla äyriäisryhmällä; ruumiissa on vain kolme paria raajoja. Ne liikkuvat uimalla tuntosarviensa avulla.
Raakkuäyriäiset elävät pääasiassa pohjamutaan kaivautuneina. Useimpien lajien ravintoa ovat bakteerit, levät ja jätteet. Järvien rantavesissä raakkuäyriäisiä voi elää jopa 160 000 yksilöä neliömetrillä, yleensä joitakin tuhansia.
Lisääntyminen
Monet raakkuäyriäiset lisääntyvät partenogeneettisesti, joissakin lajeissa esiintyy myös koiraita. Joillakin lajeilla naaraat pitävät munat kuoren välissä, jolloin poikaset syntyvät elävinä.
Lähteet
- Luokittelu: ITIS
- Veikko Huhta: Suomen eläimet 5. Weilin+Göös, 1986. ISBN 951-35-2734-4.