Viron vapaussotureiden liitto

Viron vapaussotureiden liitto oli kenraalimajuri Andres Larkan ja asianajaja Artur Sirkin 1929 perustama poliittinen järjestö. Liike oli Lapuan liikkeen tapaan antikommunistinen. Kannattajista ja liikkeestä käytettiin nimitystä 'vapsit'.

Järjestön tarkoituksena oli ajaa sotaveteraanien asiaa, mutta 1932 se ryhtyi liittokokouksessaan arvostelemaan Viron parlamentarismin heikkouksia ja hallitusta yleisesti.

Perustuslakimuutosesitykset 1930-luvulla

Virossa pyrittiin muuttamaan perustuslakia 1932 parlamentarismista toimeenpanovaltaa korostavaan suuntaan. Muutoksista järjestettiiin useita kansanäänestyksiä. Riigikogun, eli parlamentin esittämä perustuslain muutosesitys torjuttiin kansanäänestyksessä kesäkuussa 1932 äänin 333 107 vastaan - 161 595 puolesta . Agraaripuolueen ja kansanpuolueen jo 1929 tekemästä perustuslakiesityksestä suoritettiin kansanäänestys elokuussa 1932, mutta ehdotus hylättiin niukasti 330 632 - 316 338.

Vapsien perustuslakiehdotuksesta äänestettiin lokakuussa 1933 ja sitä kannatti 72,7 prosenttia äänestäjistä. Riigivanemille, parlamentin puhemiehelle, annettiin oikeus järjestää uudet parlamenttivaalit, antaa omilla asetuksillaan uusia lakeja, sekä nimittää pääministerin johtama hallitus.

Vapsien suosio kasvoi. Tammikuun puolessa välissä pidetyissä kunnallisvaaleissa Tallinnan kaupunginvaltuuston 87 paikasta 47 meni vapseille, Tarton 65:stä vapsit saivat 33 paikkaa. Vapsien ehdottama perustuslaki astui voimaan 24. tammikuuta 1934 ja huhtikuussa 1934 olisi pitänyt järjestää riigikogun vaalit.

5. maaliskuuta alettiin keräämään nimiä viideksi vuodeksi valittavan riigivanemin vaaleja varten. Vapsien Andres Larka sai 11. maaliskuuta mennessä 52 436 nimeä, Johann Laidoner 18 220 nimeä, pääministeri Päts 8 969 nimeä ja Rei 2 786 nimeä. Näytti siltä että vapsit voittaisivat vaalit, Andres Larkasta tulisi riigivanem ja vapsit voisivat saada jopa yksinkertaisen enemmistön riigikogussa.

Poikkeustila 1934

Konstantin Päts ryhtyi toimitusministeriöksi tarkoitetun hallituksensa johdossa toimiin vapsien uhkaavia vaalivoittoja vastaan ja julisti 12. maaliskuuta Viroon puoleksi vuodeksi poikkeustilan. Päts nimitti Johann Laidonerin ylipäälliköksi, vangitutti vapsien johdon, sekä lakkautti heidän toimintansa.

Päts määräsi myös nimien keruun riigivanemin vaaleja varten keskeytettäväksi siinä onnistumatta. Keskeyttämiseen saakka vapsien Andres Larka oli saanut 64 658 nimeä (51 %), Johann Laidoner 38 493 nimeä (30 %), Konstantin Päts 18 577 nimeä (15 %), sekä Rei 5 071 nimeä (4 %). Vapsit saivat todisteiden puutteessa lieviä vankeustuomioita.

Riigikogu hyväksyi Pätsin toimenpiteet 16. maaliskuuta, minkä jälkeen Päts siirsi sekä riigivanemin että riigikogun vaalit vuoden 1933 perustuslain vastaisin pidettäväksi myöhemmin. Kumpiakaan vaaleja ei pidetty.

Päts toimi virkaa tekevänä riigivanemina ja kutsui elokuussa 1934 virkaa tekeväksi pääministeriksi riigikogun puhemiehen Karl Einbundin. Riigikogua ei hajotettu, mutta sitä ei myöskään kutsuttu enää puhemiehensä johdolla koolle.

Yksipuoluejärjestelmän synty 1935

1935 keväällä Päts lakkaututti kaikki puolueet ja puolueita korvaamaan perustettiin hallituksen ohjaama Isamaaliit, jonka pää-äänenkannattajana toimi Uus Eesti -sanomalehti.

Joulukuussa 1935 paljastui vapsien suunnittelema vallankaappaushanke, minkä suunnittelijat saivat ankaria tuomioita. Andres Larka tuomittiin 15 vuodeksi pakkotyöhön, mutta hänet armahdettiin joulukuussa 1937.

1936 Päts oli valmis normalisoimaan Viron poliittista tilannetta. Helmikuussa järjestettiin kansanäänestys, missä kysyttiin, pitäisikö kutsua koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous. Ehdotus sai 2/3 kannatuksen. Kansalliskokous valittiin, mutta ilman lakkautettuja puolueita. Se kokoontui helmikuussa 1937 ja hyväksyi heinäkuussa 1938 voimaan astuvaksi uuden perustuslain, mitä nimitettiin Pätsin perustuslaiksi.