Mikko Matilainen

Mikko Olavi Matilainen (s.1920) on Mannerheim-ristillä palkittu suomalainen sotilas.

Mikko Matilainen syntyi 1920. Asevevollisuuttaan Matilainen meni suorittamaan jo ennen talvisotaa, jolta hän kuitenkin välttyi. 18 kuukauden pituinen asevelvollisuus sai jatkoa toukokuussa 1941, kun asevelvollisia ei kotiutettu. Matilainen kuului tuntemattoman sotilaan rykmentttiin JR8. Se oli varusmiehistä koottu rykmentti, jota käytettiin hyökkäyksen keihäänkärkenä panssareiden puuttuessa. Pätevä johto eli rykmentin komentaja Autti ammattiupseereineen teki rykmentistä erään Suomen parhaista, ja Matilainen oli rykmentin parhaita taistelijoita.

Matilainen oli konekiväärikomppanian konekivääriryhmän jäsen, sittemmin ryhmän johtaja ja lopulta vajaan joukkueen johtaja.

Matilainen kertoo, että ensimmäisissä taisteluissa hän tunsi suunnatonta pelkoa, joka kuitenkin muuttui nopeasti eräänlaiseksi huumaksi. Erinomaisena ampujana sekä pelkäämättömänä ja nopeaälyisenä miehenä hän saavutti koko esimiehistönsä vankkumattoman luottamuksen. Matilaisen sankaritekojen esimerkkinä kerrotaan, että kun pataljoonan piti hyökätä yöllä yllätyshyökkäyksellä, lähetettiin sotamies Matilainen yksin vaientamaan vihollisen etuvartiomiehet. Kun tulta ei saanut avata, tappoi Matilainen vastustajan lyömällä häntä käsikranaatilla päähän. Erään kerran kun hyökkäys oli jumissa eikä panssarintorjuntaryhmä uskaltanut toimia, tempaisi sotamies Matilainen norsupyssyn itselleen ja ampui avoimelta kalliolta vihollisen panssarivaunun eli tankin tuleen. Matilainen jatkoi ampumista huolimatta siitä, että mainittu tankki ehti ampua neljä kertaa Matilaista kohti.

Rohkeus, ampumataito, kunto, toveripiirin ihailu sekä aloitekyky olivat Matilaisen parhaita ominaisuuksia. Hän oli myös aina ritarillinen vastustajia kohtaan. Kunnostauduttuaan 1944 mm. Loimolan taistelussa joukkueen johtajana, joutui alikersantti Matilainen vielä Lapin sotaan. Siellä hän toimi pataljoonansa luottomiehenä tehden partioita myös yksinään. Jotain kertoo Matilaisesta se, että ennen lähtöään sodasta hän oli riitaantunut nuoren luutnantin kanssa lähinnä ylimääräisestä kp-tarkastuksesta, ja hänestä oli tehty käytöstä koskevat kantelut oikeuteen. Alaistensa ihailemaa Matilaista ei kyvykkyydestään huolimatta siksi ylennetty korkeampaan sotilasarvoon, joka hänen ansioidensa perusteella olisi todennäköisesti hänelle kuulunut.