Ero sivun ”François Bayrou” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p imagen |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Image:Bayrou interviewé.jpg|thumb|François Bayrou]] |
|||
'''François Bayrou''' (s. 25. toukokuuta 1951, [[Bordères]], [[Pyrénées-Atlantiques]]) on [[ranska]]lainen poliitikko, keskustalaisen [[Union pour la Démocratie Française]] -puolueen puheenjohtaja (1998–) ja entinen [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] jäsen. Bayrou oli opetusministerinä [[Édouard Balladur]]in ja [[Alain Juppé]]n konservatiivihallituksissa 1993–1997. |
'''François Bayrou''' (s. 25. toukokuuta 1951, [[Bordères]], [[Pyrénées-Atlantiques]]) on [[ranska]]lainen poliitikko, keskustalaisen [[Union pour la Démocratie Française]] -puolueen puheenjohtaja (1998–) ja entinen [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] jäsen. Bayrou oli opetusministerinä [[Édouard Balladur]]in ja [[Alain Juppé]]n konservatiivihallituksissa 1993–1997. |
||
Versio 11. maaliskuuta 2007 kello 00.52
François Bayrou (s. 25. toukokuuta 1951, Bordères, Pyrénées-Atlantiques) on ranskalainen poliitikko, keskustalaisen Union pour la Démocratie Française -puolueen puheenjohtaja (1998–) ja entinen Euroopan parlamentin jäsen. Bayrou oli opetusministerinä Édouard Balladurin ja Alain Juppén konservatiivihallituksissa 1993–1997.
Gaullistisen Rassemblement pour la Républiquen muodostaessa vuonna 2002 Chiracia tukevan Union pour un Mouvement Populairen, Bayrou päätti UDF:n jäävän sen ulkopuolelle, vaikka suuri osa puolueen jäsenistä liittyikin uuteen puolueeseen. Seuranneisiin UMP:n hallituksiin on kuulunut yksi UDF:n ministeri, Bayroun vastustaja Gilles de Robien.
Bayrou oli ehdokas vuoden 2002 presidentinvaalissa, jossa hän jäi ensimmäisellä kierroksella neljänneksi saaden 6,84 % äänistä. Vuoden 2007 presidentinvaaleissa Bayrou nousi yllättäen kahden suurimman puolueen ehdokkaiden vanaveteen. CSA:n gallupin mukaan hän saisi ensimmäisellä kierroksella 24 % äänistä suurempien puolueiden ehdokkaiden kerätessä 25 % ja 26 %.[1]
Lähteet
- ↑ Bayrou nousi Sarkozyn ja Royalin kannoille Ranskassa HS. Viitattu 10.03.2007.