Muinaisenglanti

Anglosaksin kirjoituksessa käytettyjä riimuja.

Muinaisenglanti (muinaisenglanniksi Ænglisc , engl. Old English) on nykyisen englannin kielen varhaismuoto, jota puhuttiin Ison-Britannian eteläosissa noin 400-luvulta jaa. (kansainvaellusajalta) normannien valloitusretken (1066) tienoille asti. Kieltä on kutsuttu myös anglosaksiksi. Normannivalloituksen myötä kieli alkoi muuttua, kun siihen tuli vaikutteita ranskasta. Nykyään tätä myöhempää kielen muotoa kutsutaan keskienglanniksi.

Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli ja siten sukua friisille ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös muinaisnorjaa ja siten islantia. Muinaisenglannin kielioppi on monimutkaisempi kuin nykyenglannin, ja se muistuttaa hieman nykyisen saksan kielioppia. Oletettu ääntämisasu seuraa melko tarkkaan kirjoitusasua, toisin kuin nykyenglannissa.

Muinaisenglantia kirjoitettiin aluksi riimuilla, mutta myöhemmin kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin latinalaiseen aakkostoon muutamilla lisäkirjaimilla.

Kielinäyte

Beowulfin ensimmäinen sivu

Teksti on eeppisestä runoelmasta Beowulf. Pisteitä, pilkkuja ja muita välimerkkejä ei alkuperäistekstissä käytetty.

rivinumero	muinaisenglanniksi	nykyenglanniksi
[332]	oretmecgas æfter æþelum frægn:	asked of the heroes their home and kin
[333]	"Hwanon ferigeað ge fætte scyldas,	"Whence, now, bear ye burnished shields,
[334]	græge syrcan ond grimhelmas,	harness gray and helmets grim,
[335]	heresceafta heap? Ic eom Hroðgares	spears in multitude? Messenger, I, Hrothgar's
[336]	ar ond ombiht. Ne seah ic elþeodige	herald! Heroes so many ne'er met I
[337]	þus manige men modiglicran,	as strangers of mood so strong.
[338]	Wen ic þæt ge for wlenco, nalles for wræcsiðum,	'Tis plain that for prowess, not plunged into exile,
[339]	ac for higeþrymmum Hroðgar sohton."	for high-hearted valor, Hrothgar ye seek!"
[340]	Him þa ellenrof andswarode,	Him the sturdy-in-war bespake with words,
[341]	wlanc Wedera leod, word æfter spræc,	proud earl of the Weders answer made,
[342]	heard under helme: "We synt Higelaces	hardy 'neath helmet: -- "Hygelac's, we,
[343]	beodgeneatas; Beowulf is min nama.	fellows at board; I am Beowulf named.
[344]	Wille ic asecgan sunu Healfdenes,	I am seeking to say to the son of Healfdene
[345]	mærum þeodne, min ærende,	this mission of mine, to thy master-lord,
[346]	aldre þinum, gif he us geunnan wile	the doughty prince, if he deign at all
[347]	þæt we hine swa godne gretan moton."	grace that we greet him, the good one, now."
[348]	Wulfgar maþelode (þæt wæs Wendla leod;	Wulfgar spake, the Wendles' chieftain,
[349]	his modsefa manegum gecyðed,	whose might of mind to many was known,
[350]	wig ond wisdom): "Ic þæs wine Deniga,	his courage and counsel: "The king of Danes,
[351]	frean Scildinga, frinan wille,	the Scyldings' friend, I fain will tell,
[352]	beaga bryttan, swa þu bena eart,	the Breaker-of-Rings, as the boon thou askest,
[353]	þeoden mærne, ymb þinne sið,	the famed prince, of thy faring hither,
[354]	ond þe þa ondsware ædre gecyðan	and, swiftly after, such answer bring
[355]	ðe me se goda agifan þenceð."	as the doughty monarch may deign to give."

Isä meidän muinaisenglanniksi:

Fæder ure
ðu ðe eart on heofenum
si ðin nama gehalgod
to-becume ðin rice
geweorþe ðin willa on eorðan swa swa on heofenum.
Urne ge dæghwamlican hlaf syle us to-dæg
and forgyf us ure gyltas
swa swa we forgifaþ urum gyltendum
and ne gelæde ðu us on costnunge
ac alys us of yfle.

Aiheesta muualla

• Wicipǽdia. Héafodsíde muinaisenglanninkielinen Wikipedia