Ero sivun ”Blueskaava” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
järj. luku |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta [[1902]]. [[Blues]] musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha [[jazz]] -musiikki ja [[boogie woogie]] hyödyntävät blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenien [[rock]] -musiikissa, [[surf]] -musiikissa sekä [[rhythm and blues]] -tradition eri alalajeissa. |
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta [[1902]]. [[Blues]] musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha [[jazz]] -musiikki ja [[boogie woogie]] hyödyntävät blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenien [[rock]] -musiikissa, [[surf]] -musiikissa sekä [[rhythm and blues]] -tradition eri alalajeissa. |
||
Blueskaavassa on 12-tahtia, joskin siitä on helppo tehdä useampitahtisia variaatioita. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut ovat AAAA DDAA EDAE (missä yksi kirjain tarkoittaa yhtä koko tahdin pituista sointua). |
Blueskaavassa on 12-tahtia, joskin siitä on helppo tehdä useampitahtisia variaatioita. Kaava perustuu I, IV ja V asteen sointukulkuun. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut ovat tällöin AAAA DDAA EDAE (missä yksi kirjain tarkoittaa yhtä koko tahdin pituista sointua). |
||
Lauletussa blues -musiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa - ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen. |
Lauletussa blues -musiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa - ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen. |
||
Versio 24. huhtikuuta 2005 kello 16.13
Blueskaava on pop-musiikissa ja jazz -musiikissa eniten käytetty sointukulku.
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta 1902. Blues musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha jazz -musiikki ja boogie woogie hyödyntävät blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenien rock -musiikissa, surf -musiikissa sekä rhythm and blues -tradition eri alalajeissa.
Blueskaavassa on 12-tahtia, joskin siitä on helppo tehdä useampitahtisia variaatioita. Kaava perustuu I, IV ja V asteen sointukulkuun. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut ovat tällöin AAAA DDAA EDAE (missä yksi kirjain tarkoittaa yhtä koko tahdin pituista sointua).
Lauletussa blues -musiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa - ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen.