Ero sivun ”Nokoinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vnnen (keskustelu | muokkaukset)
Ak: Uusi sivu: '''Nokoinen''' on kylä Salon kaupungin Perniössä. Kylä sijaitsee Perniön pohjoisrajalla Tuohitun kyljessä. Nokoisen naapurikylät ovat Tuohitun lisäksi...
 
SeeggeAWB (keskustelu | muokkaukset)
p →‎top: clean up, typos fixed: irroi → irro using AWB
Rivi 3: Rivi 3:
Nokoinen sijaitsee Tuohitunnummen ja Kavanniemennummen välisessä laaksossa, jossa virtaa pieni Myllyoja. Nokoisten kantatila sijaitsee samalla kylänmäelle Tuohitun kantatilojen kanssa. Laakso on muutettu peltomaaksi ja kylän muu asutus sijaitsee peltoalueiden reunoilla, etenkin Tuohitunnummen reunaa seurailevan Muurlantien varrella.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6690444&e=293650&title=Nokoinen&desc=&zoom=9&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D | Nimeke = Kansalaisen karttapaikka| Julkaisija = Maanmittauslaitos| Viitattu = 7.10.2019}}</ref>
Nokoinen sijaitsee Tuohitunnummen ja Kavanniemennummen välisessä laaksossa, jossa virtaa pieni Myllyoja. Nokoisten kantatila sijaitsee samalla kylänmäelle Tuohitun kantatilojen kanssa. Laakso on muutettu peltomaaksi ja kylän muu asutus sijaitsee peltoalueiden reunoilla, etenkin Tuohitunnummen reunaa seurailevan Muurlantien varrella.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6690444&e=293650&title=Nokoinen&desc=&zoom=9&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D | Nimeke = Kansalaisen karttapaikka| Julkaisija = Maanmittauslaitos| Viitattu = 7.10.2019}}</ref>


Nokoinen on irroitettu Tuohitusta omaksi kyläkseen luultavasti 1400-luvulla. Kylän kantatilat Alastalo ja Ylistalo yhdistettiin yhdeksi Nokoisten tilaksi 1878, mikä teki kylästä [[yksinäistila]]n. Myöhemmin itsenäistyneet [[torppa|torpat]] ja [[siirtoväki|siirtoväelle]] lohkotut tilat ovat lisänneet kylän asutusta.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Perniön kulttuuriympäristö ja arvot| Sivu = 121–123| Vuosi = 2005 | Julkaisija = Turun maakuntamuseo | www = https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=116486&ttyyppi=pdf&kansio_id=734| www-teksti = Teoksen verkkoversio}}</ref>
Nokoinen on irrotettu Tuohitusta omaksi kyläkseen luultavasti 1400-luvulla. Kylän kantatilat Alastalo ja Ylistalo yhdistettiin yhdeksi Nokoisten tilaksi 1878, mikä teki kylästä [[yksinäistila]]n. Myöhemmin itsenäistyneet [[torppa|torpat]] ja [[siirtoväki|siirtoväelle]] lohkotut tilat ovat lisänneet kylän asutusta.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Perniön kulttuuriympäristö ja arvot| Sivu = 121–123| Vuosi = 2005 | Julkaisija = Turun maakuntamuseo | www = https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=116486&ttyyppi=pdf&kansio_id=734| www-teksti = Teoksen verkkoversio}}</ref>


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 7. lokakuuta 2019 kello 22.23

Nokoinen on kylä Salon kaupungin Perniössä. Kylä sijaitsee Perniön pohjoisrajalla Tuohitun kyljessä. Nokoisen naapurikylät ovat Tuohitun lisäksi Muurlan kylät Kaukola ja Harjula.

Nokoinen sijaitsee Tuohitunnummen ja Kavanniemennummen välisessä laaksossa, jossa virtaa pieni Myllyoja. Nokoisten kantatila sijaitsee samalla kylänmäelle Tuohitun kantatilojen kanssa. Laakso on muutettu peltomaaksi ja kylän muu asutus sijaitsee peltoalueiden reunoilla, etenkin Tuohitunnummen reunaa seurailevan Muurlantien varrella.[1]

Nokoinen on irrotettu Tuohitusta omaksi kyläkseen luultavasti 1400-luvulla. Kylän kantatilat Alastalo ja Ylistalo yhdistettiin yhdeksi Nokoisten tilaksi 1878, mikä teki kylästä yksinäistilan. Myöhemmin itsenäistyneet torpat ja siirtoväelle lohkotut tilat ovat lisänneet kylän asutusta.[2]

Lähteet

  1. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 7.10.2019.
  2. Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Perniön kulttuuriympäristö ja arvot, s. 121–123. Turun maakuntamuseo, 2005. Teoksen verkkoversio.