Ero sivun ”Ruth Belville” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Jos joku pystyy lisäämään luotettavan lähteen sille että 1800-luvulla kotikellot pystyi asettamaan tuhannesosasekunnin tarkkuudella, on hyvä ja tekee sen |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
1800-luvulla harvoilla oli tarkkoja kelloja, jotka pysyivät kauan oikeassa ajassa ja täsmällistä oikeata aikaa oli erittäin hankala saada. Parhaimmillaan [[kello]]n poikkeamat oikeasta ajasta olivat useita minuutteja. Täsmällisen kellonajan sai haettua vain tähtitieteilijöiltä [[Greenwich]]in [[observatorio]]sta. Monet ihmiset, erityisesti kellosepät, tarvitsivat täsmällistä aikaa ja jatkuva vieraileminen observatoriolla oli rasittavaa, joten observatorio alkoi vuonna [[1836]] toimittaa tilauksesta ajantarkastuspalvelua. Muita tilauspalvelun tarvitsijoita olivat suuret yritykset, pankit ja varakkaat kodit. |
1800-luvulla harvoilla oli tarkkoja kelloja, jotka pysyivät kauan oikeassa ajassa ja täsmällistä oikeata aikaa oli erittäin hankala saada. Parhaimmillaan [[kello]]n poikkeamat oikeasta ajasta olivat useita minuutteja. Täsmällisen kellonajan sai haettua vain tähtitieteilijöiltä [[Greenwich]]in [[observatorio]]sta. Monet ihmiset, erityisesti kellosepät, tarvitsivat täsmällistä aikaa ja jatkuva vieraileminen observatoriolla oli rasittavaa, joten observatorio alkoi vuonna [[1836]] toimittaa tilauksesta ajantarkastuspalvelua. Muita tilauspalvelun tarvitsijoita olivat suuret yritykset, pankit ja varakkaat kodit. |
||
Tarkkuuskellolla varustettu työntekijä, '''Henry Belville''' (1794–1856), kävi säännöllisesti ilmoittamassa asiakkaille täsmällisen kellonajan, jolloin he pystyivät asettamaan kellonsa Greenwichin aikaan |
Tarkkuuskellolla varustettu työntekijä, '''Henry Belville''' (1794–1856), kävi säännöllisesti ilmoittamassa asiakkaille täsmällisen kellonajan, jolloin he pystyivät asettamaan kellonsa tarkkaan Greenwichin aikaan. Henryn kuoltua ajantoimittaminen siirtyi hänen leskelleen, jonka lopetettua työ vuonna [[1892]], sitä siirtyi jatkamaan Henryn tytär '''Ruth Belville'''. Hän meni joka maanantaiaamu Greenwichiin säätämään tarkkuuskellonsa oikeaan aikaan ja lähti kiertämään tilaajien luona. Ruth Belville kiersi vuoteen [[1939]] asti ilmoittamassa oikean ajan lontoolaisille asiakkailleen paikan päällä. |
||
Jo aikaisemmin uudempi tekniikka oli korvannut ovelta ovelle kiertämisen pääasiallisena ajantarkistuspalveluna. Aluksi tarkka aika ilmoitettiin [[lennätin|lennättimien]] avulla ja myöhemmin [[radio]]n kautta. Vuonna 1936 oli mahdollista soittaa puhelimitse vastaavalle "Neiti Ajalle" ja kysyä oikeata kellonaikaa. Ruth kuitenkin kiersi sinnikkäästi ovelta ovelle vielä vuoteen 1939 saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle ollessaan 86-vuotias. |
Jo aikaisemmin uudempi tekniikka oli korvannut ovelta ovelle kiertämisen pääasiallisena ajantarkistuspalveluna. Aluksi tarkka aika ilmoitettiin [[lennätin|lennättimien]] avulla ja myöhemmin [[radio]]n kautta. Vuonna 1936 oli mahdollista soittaa puhelimitse vastaavalle "Neiti Ajalle" ja kysyä oikeata kellonaikaa. Ruth kuitenkin kiersi sinnikkäästi ovelta ovelle vielä vuoteen 1939 saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle ollessaan 86-vuotias. |
||
Versio 7. huhtikuuta 2019 kello 18.34
Ruth Belville ("Neiti Aika", 5. maaliskuuta 1854 Lontoo, Iso-Britannia – 7. joulukuuta 1943) oli nainen, joka kiersi pitkin Lontoota ja myi ihmisille oikeata kellonaikaa. Hän oli kaikkien aikojen kuuluisin "Neiti Aika".
1800-luvulla harvoilla oli tarkkoja kelloja, jotka pysyivät kauan oikeassa ajassa ja täsmällistä oikeata aikaa oli erittäin hankala saada. Parhaimmillaan kellon poikkeamat oikeasta ajasta olivat useita minuutteja. Täsmällisen kellonajan sai haettua vain tähtitieteilijöiltä Greenwichin observatoriosta. Monet ihmiset, erityisesti kellosepät, tarvitsivat täsmällistä aikaa ja jatkuva vieraileminen observatoriolla oli rasittavaa, joten observatorio alkoi vuonna 1836 toimittaa tilauksesta ajantarkastuspalvelua. Muita tilauspalvelun tarvitsijoita olivat suuret yritykset, pankit ja varakkaat kodit.
Tarkkuuskellolla varustettu työntekijä, Henry Belville (1794–1856), kävi säännöllisesti ilmoittamassa asiakkaille täsmällisen kellonajan, jolloin he pystyivät asettamaan kellonsa tarkkaan Greenwichin aikaan. Henryn kuoltua ajantoimittaminen siirtyi hänen leskelleen, jonka lopetettua työ vuonna 1892, sitä siirtyi jatkamaan Henryn tytär Ruth Belville. Hän meni joka maanantaiaamu Greenwichiin säätämään tarkkuuskellonsa oikeaan aikaan ja lähti kiertämään tilaajien luona. Ruth Belville kiersi vuoteen 1939 asti ilmoittamassa oikean ajan lontoolaisille asiakkailleen paikan päällä.
Jo aikaisemmin uudempi tekniikka oli korvannut ovelta ovelle kiertämisen pääasiallisena ajantarkistuspalveluna. Aluksi tarkka aika ilmoitettiin lennättimien avulla ja myöhemmin radion kautta. Vuonna 1936 oli mahdollista soittaa puhelimitse vastaavalle "Neiti Ajalle" ja kysyä oikeata kellonaikaa. Ruth kuitenkin kiersi sinnikkäästi ovelta ovelle vielä vuoteen 1939 saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle ollessaan 86-vuotias.
Greenwichistä annetaan edelleenkin päivittäinen aikamerkki, vaikka siellä ei enää olekaan observatoriota.
Lähteet
- BBC Radio 5 Woman's Hour, 24.2.2006, - The Greenwich Time Lady (real audio)