Riekko

Malline:Taksonomian alku eläimet Elinvoimainen Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian pääjakso Malline:Taksonomian alajakso Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian lahko Malline:Taksonomian heimo Malline:Taksonomian suku Malline:Taksonomian laji Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian loppu

Riekko (Lagopus lagopus) eli metsäkana on pohjoisten alueiden kanalintu.

Levinneisyys

Riekkoa tavataan yleisesti Pohjois-Euroopassa(eli myös Suomessa), Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa mutta myös Alpeilla. Suomessa riekko on Pohjois-Lapissa erittäin yleinen. Etelään päin tultaessa kannat pienenevät, mutta voivat kausiluontoisesti olla runsaita, varsinkin Itä-Suomessa, Joensuun ja Tampereen korkeudelle saakka. Etelä-Suomessa riekko on harvinainen. Länsi-Suomessa sitä tavataan vaihtelevasti aina Turun seudulle asti.

Riekko sekoitetaan tunturialueilla helposti sukulaiseensa kiirunaan (Lagopus mutus). Lintujen erottaminen pelkästään ulkonäön perusteella on harjaantuneelle silmällekin vaikeaa. Havaintopaikan ja äänen perusteella lajin määrittely on jopa helppoa. Nyrkkisääntö on, että tunturipaljakalla pensasrajan alapuolella esiintyvät ovat riekkoja ja ylempänä havaitut kiirunoita.

Koko ja ulkonäkö

Kesällä uros on punaisenruskea ja mustatäpläinen, naaras ruosteenkeltaisen ja mustan kirjava; siipien alapinnat ja vatsa ovat valkoiset. Syksyllä riekko alkaa vaihtaa asuaan valkoiseksi pian ruskan jälkeen, hyvissä ajoin ennen lumen tuloa. Talvella sekä koiras että naaras ovat kauttaaltaan puhtaan valkoisia pyrstösulkia lukuun ottamatta.

Pituus 40 cm

Ääni Riekko kuuluu muiden metsäkanalintujen tavoin hiljaisiin maalintuihin. Sen ääntely on harvakseltaan kuuluvaa nakuttelua, lukuun ottamatta äkillistä pakolentoon pyrähtämistä, jolloin lintu päästää äänekkään ka-ka-ka-ka-naurusarjan. Pakolento on harvoin 100 m pidempi, jonka jälkeen riekko jatkaa hiljakseen ja ääneti kulkuaan jalan. Soitimella riekkokoiras "kalahtelee" voimakkaasti, mihin naaras vastaa pehmeämmillä naukaisua muistattavalla äänellä. Riekon ääntely eroaa selvästi sukulaisensa kiirunan narisevasta äännähtelystä.

Elinympäristö

Elinympäristönsä suhteen riekko on monipuolinen. Pesimäaikana sitä on erittäin vaikea havaita, mutta kesän kääntyessä kohti syksyä poikueita voi tavata lähes millaisessa ympäristössä tahansa, kunhan ravintoa on riittävästi. Se viihtyy kuusi- ja mäntymetsissä, ikikuusikoissa, soiden reunamilla, hakkuuaukeilla, teiden reunamilla, jne. Talven lähestyessä ja lumen peittäessä aluskasvillisuuden se siirtyy koivupitoisille alueille, mm. vaaroille ja pohjoisessa tuntureiden alarinteille. Lapissa ja paikka paikoin Itä-Suomessa ei ole lainkaan harvinaista, että 6-8 -jäseniset poikueet hakeutuvat jopa asutuskeskuksiin ja talojen pihoille. Tällöin riekko tottuu ihmisen läsnäoloon nopeasti. Suojaväriinsä luottaen sen pakoetäisyys luonnossakin on vain 0-50 metriä.

Riekko lukeutuu tärkeimpiin riistalintuihimme. Pohjoisimmassa Lapissa sitä pyydetään tunturi- ja jokivarsikoivikoissa ansalangoilla maaliskuun loppuun asti (20.9.-31.3.), kun pyyntiaika muualla maassa päättyy lokakuun lopussa (10.9.-31.10). Harrastepyynti suoritetaan seisovaa koirtaa käyttäen tai naakimalla eli jälkiä etsimällä ja seuraamalla.

Lisääntyminen

Nimikkeensä "maalintu" mukaisesti riekko tekee pesänsä maahan yksinkertaisesti asettumalla hautoma-asentoon kuopimaansa matalaan, pehmustamaansa kuoppaan. Suojaiseksi ja turvalliseksi katsomassaan pesässä kanervikossa tai pensaan alla riekkonaaras munii 6-10 kappaletta ruosteenkeltaisia, mustatäpläisiä munia.

Ravinto

Kuten elinympäristönsä riekko on myös ruokansa suhteen monipuolinen. Kesän tullen sen ravinto muodostuu versoista, kasvien silmuista ja puhkevista lehdistä. Heti kuoriutumisen jälkeen poikasten pääravinto koostuu hyönteisistä, mm. runsaina esiintyvistä sääskistä. Syyskesällä riekkojen ravintona ovat marjat, erityisesti mustikka ja variksenmarja sekä lumisena aikana koivujen ja pajujen silmut, koivujen urvut ja jopa ohuet oksat.

Aiheesta muualla

• Korhonen, Kyllikki 1980: Riekon Lagopus lagopus ja kiirunan Lagopus mutus lumisuojista. - Lintumies 2.1980 s. 64-67. LYL.