Ero sivun ”Pikkurumpu” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1 283 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
f, täydennystä
(f/täydennys (virvelimaton poiskytkeminen: joissain orkesterisävellyksissä näin))
(f, täydennystä)
[[Tiedosto:Drum - Cadence A.ogg|thumb|Yhdysvaltain laivaston orkesteri soittaa pikkurumpua.Kadenssi A.]]
[[Tiedosto:Drum - Cadence B.ogg|thumb|Pikkurumpu - Kadenssi B.]]
[[Tiedosto:Drums - Four Flams.ogg|thumb|Pikkurumpu - Four Flams.]]
[[Kuva:DrumsMG1998.jpg|thumb|Pikkurummun soittajia. Storyville Stompers Brass Band, New Orleans Mardi Gras 1998.]]
[[Kuva:Pearl MCX snare drum.JPG|thumb|Pikkurumpu alhaalta päin nähtynä. Tässä Pearlin MCX-rummussa virvelimatto näkyy selvästi alemman rumpukalvon alla.]]
[[Kuva:Bolero-Maurice Ravel-Philadelphia Orchestra-Eugene Ormandy-1957.ogg|thumb|Vuoden 1957 tallenne Ravelin [[Boléro]]sta (Philadelphia Orchestra). Pikkurumpu soittaa samaa rytmikuviota läpi teoksen.]]
[[Kuva:US Navy 070718-N-6205S-001 Michigan's Plymouth Fife and Drum Corps performs American Revolution-era music in front of USS Constitution.jpg|thumb|Yhdysvaltain laivaston [[Amerikan vallankumous|Amerikan vallankumouksen]] ajan musiikkia jäljittelevä sotilassoittokunta vuonna 2007. Vanhanmalliset soittimet olivat nykyistä paksumpia, kiristys tehtiin narujen avulla. ]]
'''Pikkurumpu''', '''sotilasrumpu''', '''snare''' eli '''virvelirumpu''' on halkaisijaltaan noin 35–40 cm leveä ja 10–30 cm paksu [[rumpu]]. [[Sotilassoittokunta|Sotilassoittokunnissa]] käytetään myös tätä paksumpia pikkurumpuja. Se on eräs yleisimmin soitetuista [[lyömäsoitin|lyömäsoittimista]], ja kuuluu niin kevyen musiikin [[rumpusetti]]in, sotilassoittokuntien ja useiden muidenkin soittokuntien samoin kuin [[sinfoniaorkesteri]]n vakiosoittimiin.<ref name="Wade-Matthews"/> Pikkurummulla on erityinen asema [[marssimusiikki|marssi-]] ja [[sotilasmusiikki|sotilasmusiikissa]].
 
Pikkurummussa on rumpukalvo puusta, vanerista tai metallista valmistetun rumpukehikon ylä- ja alapinnalla. Alakalvoa vasten on kiristetty suolesta, nailonista, metallisäikeistä tai jousista koottu virvelimatto. Matto värähtelee yläkalvon rummutuksen aiheuttaman ilman liikkeen seurauksena, joka saa aikaan pikkurummulle ominaisen läpitunkevan, teräväsävyisen ja suhteellisen korkeaäänisen pärinän. Pikkurumpua soitetaan tavallisesti puisilla [[rumpukapula|rumpukapuloilla]].<ref name="britannica"/><ref name="Wade-Matthews"/> Myös [[vispilä (soitin)|vispilä]]ä käytetään monesti pikkurummun soittamiseen eri soittotyyleissä, tai säveltäjä saattaa ohjeistaa lyömäsoittajaa käyttämään teoksessaan sormiaan, huopakapulaa (mallettia) tai jotain epätavanomaista kapulaa.<ref name="Blades"/><ref name="britannica"/>
 
Maton kireyttä voi säätää ja sen saa kokonaan pois käytöstä mattokoneistolla. Poiskytkeminen on tavallista silloin kun rummulla ei soiteta, koska rummun matto reagoi helposti orkesterin muiden soittimien aiheuttamaan ilman liikehdintään, ja rumpu saattaa päristä tahattomasti.<ref name="Wade-Matthews"/> On myös orkesteriteoksia, joissa pikkurummun virvelimatto tulee olla kytketty pois.<ref name="britannica"/> Soittimen sointi on tällöin huomattavasti pehmeämpi. Rummun kalvojen kireyttä voi säätää erityisistä ruuveista. Yleensä pikkurummun kalvot ovat kaikista perinteisen rumpusetin rumpukalvoista kireimmällä.
 
Pikkurumpu tunnettiin jo [[antiikin Egypti]]ssä ja se muodostaa osan useita nykyajan Lähi-Idän [[tamburiini|tanburiinejatamburiineja]].<ref name="britannica"/>
Aiemmin, vielä 1800-luvulle asti pikkurummut olivat huomattavasti paksumpia, tyypillisesti noin 50 cm korkeita. Niiden kalvot ja rumpukalikat olivat nykyistä paksumpaa tekoa. Rummusta lähtevä ääni oli nykysoittimia matalampi, vähemmän kirkas.<ref name="Wade-Matthews"/><ref name="britannica"/> Rumpujen rakenne muuttui merkittävästi 1800-luvulla. Rummut ohenivat ja niiden kehikko tehtiin usein messingistä ja rumpujen viritys muuttui narulla tai ruuveilla kiristettäväksi. Virvelimaton vapautusmekanismi kehitettiin vasta 1900-luvulla. Ennen 1900-lukua virvelin kuidut tehtiin yleensä suolesta.<ref name="britannica"/>
Ensimmäinen hyvin dokumentoitu pikkurummun käyttö orkesterimusiikissa oli, kun ranskalainen säveltäjä-viuluvirtuoosi [[Marin Marais]] käytti soitinta oopperansa ''Alcyone'' (1706) myrskykohtauksessa. Virvelirumpua käytettiin soolo-osassa [[Gioachino Rossini|Rossini]]n oopperassa ''La gazza ladra'' (1817). Soittimen nostivat sinfoniaorkesterin vakiokokoonpanoon [[Nikolai Rimski-Korsakov]] ja muut venäläiset säveltäjät 1800-luvun lopulla.<ref name="britannica"/> Pikkurummun soittamalla [[ostinato]]lla on keskeinen asema muun muassa Maurice Ravelin kuuluisassa sävellyksessä ''[[Boléro]]'' (1928). Pikkurumpu soittaa rytmikuviota läpi koko teoksen (169 kertaa) paria viimeistä tahtia lukuunottamatta. Toinen pikkurumpu liittyy mukaan tahdissa 289.<ref name="Blades"/> Kokonaisen konserton pikkurummulle on säveltänyt ainakin [[Rolf Liebermann]] (1958: ''Geigy festival concerto for basle trommel and orchestra'').<ref name="Blades"/>
Pikkurummun soittamalla [[ostinato]]lla on keskeinen asema muun muassa Maurice Ravelin kuuluisassa sävellyksessä ''[[Boléro]]''.
 
==Lähteet==
<ref name="Wade-Matthews">{{Kirjaviite | Nimeke = Music - an illustrated history. An encyclopedia of musical instruments and the art of music-making| Julkaisija = Southwater, Anness Publishing Ltd| Vuosi =2014 | Tekijä = Max Wade-Matthews| Sivut =192–193 Side drum| Selite = | Julkaisupaikka = London| Tunniste = | Isbn = |Viitattu = 23.7.2017| Kieli ={{en}} }}</ref>
 
<!--<ref name="Blades">{{Kirjaviite | Nimeke = Percussion Instruments and their History| Julkaisija = The Bold Strummer Ltd| Vuosi =1992 (Revised Edition) | Tekijä = James Blades| Luku = | Sivu = | Sivut = 369–375| Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = 0-933224-61-3 |Viitattu = 23.7.2017| Kieli ={{en}} }}</ref>-->
<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/art/snare-drum | Nimeke = Snare drum| Julkaisija = Encyclopædia Britannica, britannica.com| Viitattu = 23.7.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>
{{commonscat-rivi|Snare drums}}
*[https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/26/lyomasoittimet Soitinesittelyt: Lyömäsoittimet. Radion sinfoniaorkesterin lyömäsoittaja Kazutaka Morita esittelee soittimiaan: patarummut, pikkurumpu, ksylofoni, symbaalit, triangeli (video, 26.11.2015)] {{en}} (yle.fi)
*[http://www.lyomasoittimet.com/index.php/2009/02/virvelitekniikka/ pikkurumputekniikkaPikkurumputekniikka] (lyomasoittimet.com)
 
[[Luokka:Rummut]]

Navigointivalikko