Ero sivun ”Suomalainen naisliitto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: '''Suomalainen naisliitto''' on vuonna 1907 perustettu poliittisesti sitoutuumaton naisjärjestö. Se julkaisee Minna-lehteä, joka on nimetty kirjailija Minna Canthin mukaan. Jä...
(ei mitään eroa)

Versio 2. maaliskuuta 2016 kello 18.23

Suomalainen naisliitto on vuonna 1907 perustettu poliittisesti sitoutuumaton naisjärjestö. Se julkaisee Minna-lehteä, joka on nimetty kirjailija Minna Canthin mukaan.

Järjestön ilmoituksen mukaan sen tehtävänä on "edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, aktivoi naisia osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, korostaa yhteisöllisyyttä sekä kannustaa naisia kasvamaan henkisesti ja kehittämään itseään". Järjestö laatii toiminnalleen viisivuotissuunnitelman, ja sillä on vuosittain vaihtuva teema.[1]

Järjestön historian alkuvaiheissa poliittinen sitoutumattomuus ei ollut selvä, vaan järjestö oli lähellä Nuorsuomalaista puoluetta. Riippumattomuus kuitenkin voitti.[2]

Puheenjohtajat

  • 1907–1909 Tekla Hultin, filosofian tohtori
  • 1909–1914 ja 1922–1927 Lucina Hagman, professori
  • 1914–1922 ja 1932–1934 Olga Oinola, opettaja
  • 1927–1932 ja 1953–1969 Hilja Vilkemaa, opetusneuvos
  • 1934–1946 Hedvig Gebhard, talousneuvos
  • 1946–1953 Ida Sarkanen, filosofian maisteri
  • 1969–1970 Helle Kannila, kirjastoneuvos
  • 1970–1974 Pirkko Aro, kansanedustaja
  • 1974–1980 Inkeri Savolainen, rouva
  • 1980–1989 Raija Virtanen, koulun johtaja
  • 1989–1994 Vappu Hakkarainen, järjestösihteeri
  • 1994–1995 Tuula Nieminen, koulun johtaja
  • 1996–1997 Paula Starck, toiminnanjohtaja
  • 1998–2001 Pirjo Norvama, korkeakoulusihteeri
  • 2002–2003 Päivi Mattsoff, kouluttaja
  • 2004– 2007 Marja–Riitta Tervahauta, hallintosihteeri
  • 2008–2009 Oili Påwals, rehtori
  • 2010– Maija Kauppinen, toimittaja
  • 2014–2015 Kirsti Ojala
  1. Järjestö, Suomalainen naisliitto
  2. Naiset valistuksen virittäjinä, Konkordialiitto artikkeli Oinolan elämäntyöstä s. 56