Ero sivun ”Tapani Niku” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: en:Tapani Niku |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Tapani Niku''' (alk. '''Karsikas''', s. [[1. huhtikuuta]] [[1895]], [[Haapavesi]] - k. [[6. huhtikuuta]] [[1989]], [[Lahti]]) oli [[maastohiihto|maastohiihtäjä]], suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa. |
'''Tapani Niku''' (alk. '''Karsikas''', s. [[1. huhtikuuta]] [[1895]], [[Haapavesi]] - k. [[6. huhtikuuta]] [[1989]], [[Lahti]]) oli [[maastohiihto|maastohiihtäjä]], suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa. |
||
Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta (käytännössä usein meren tai järven jäältä) mäkiseen maastoon, murtomaalle - kehitys jossa meillä oltiin viimeisenä Pohjoismaissa. Muutos vaati perinpohjaista uudistusta niin hiihtotekniikassa kuin -välineissäkin. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeutaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita, jopa jäätyneitä "kylärännejä". Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa ''suokävelyllä'' suonkuivatustöissä (vrt. myöhempi pohjoispohjalainen hiihtäjä [[Mika Myllylä]]). Näillä keinoin hän onnistui hankkimaan erinomaisen ja murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi Lauri "Tahko" Pihkala ihasteli lehtikirjoituksissaan. |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Niku oli 20-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa ehkä suurin hetki oli vuoden [[1924 talviolympialaiset|1924 Chamonix'n olympiakisojen]] 18 km, jossa hän otti pronssia. Mitali on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen hiihdon olympiamitali. Kolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 km:n hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli marssinut Suomen joukkueen nimikyltin (''Finlande'') kantajana. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa [[Holmenkollen]]illa, [[Åre]]ssa ja [[Salpausselän Kisat|Salpausselällä]]. Hän oli ensimmäinen, joka sai Salpausselkä-mitalin voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina [[1923]]–[[1925]]. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
==Saavutuksia== |
==Saavutuksia== |
||
Versio 17. elokuuta 2006 kello 20.36
Tapani Niku (alk. Karsikas, s. 1. huhtikuuta 1895, Haapavesi - k. 6. huhtikuuta 1989, Lahti) oli maastohiihtäjä, suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa.
Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta (käytännössä usein meren tai järven jäältä) mäkiseen maastoon, murtomaalle - kehitys jossa meillä oltiin viimeisenä Pohjoismaissa. Muutos vaati perinpohjaista uudistusta niin hiihtotekniikassa kuin -välineissäkin. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeutaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita, jopa jäätyneitä "kylärännejä". Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa suokävelyllä suonkuivatustöissä (vrt. myöhempi pohjoispohjalainen hiihtäjä Mika Myllylä). Näillä keinoin hän onnistui hankkimaan erinomaisen ja murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi Lauri "Tahko" Pihkala ihasteli lehtikirjoituksissaan.
Niku oli 20-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa ehkä suurin hetki oli vuoden 1924 Chamonix'n olympiakisojen 18 km, jossa hän otti pronssia. Mitali on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen hiihdon olympiamitali. Kolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 km:n hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli marssinut Suomen joukkueen nimikyltin (Finlande) kantajana. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa Holmenkollenilla, Åressa ja Salpausselällä. Hän oli ensimmäinen, joka sai Salpausselkä-mitalin voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina 1923–1925.
Tapani Nikun syntymäpitäjässä Haapavedellä, Karsikkaan kylässä, järjestetään hänen muistokisojaan. Nikun puoliso oli pakinoitsijana ja poliitikona tunnetuksi tullut Hilja Maria Niku, os. Oinonen.
Saavutuksia
Kisat ulkomailla
- Chamonix'n talviolympialaiset 1924: 50 km keskeytys, 18 km pronssi
- Holmenkollenin kisat 50 km: 1920: keskeytys, 1921: 6. sija, 1922: hopea, 1926: 5. sija
- Åre 30 km: 1920: kulta, 1921: kulta
Kisat Suomessa
- SM-hiihdot: 1916: Oulu 60 km hopea, 1920: Helsinki 30 km hopea, 1921: Kuopio 30 km kulta, 1922: Jyväskylä 30 km pronssi ja Iisalmi 60 km hopea, 1923: Hamina 10 km ja 30 km kulta, 1924: Lahti 10 km kulta, 1925: Jyväskylä 10 km ja 30 km sekä Kuopio 60 km kulta, 1926: Haapavesi 10 km ja 30 km kulta
- Salpausselän Kisat: 1923: 50 km kulta, 1924 10 km ja 50 km kulta, 1925 10 km hopea ja 50 km kulta
- Oulun hiihto 30 km: kulta 1915, 1916, 1919, 1923 ja 1925
Kirjallisuutta
- Tapani Niku (toim. Eero Niku ja Risto Niku): Murtomaata. Suomalaisen murtomaahiihdon uranuurtaja muistelee. 1977.