Aalto

Hokusain kuuluisa aalto

Pinta-aaltoja

Aalto yksinkertaistettuna

Aallonmerkkejä rantavedessä

Aalto, yleisemmin aallokko, on vedessä tapahtuva aaltoliike. Aallossa erotamme harjan (aallonhuippu) ja laakson (aallonpohja). Kahden peräkkäisen harjan vaakasuora väli on aallon pituus (katso myös fysiikan termi aallonpituus). Aallonharjan (korkeimman kohdan) ja laakson (alimman kohdan) kohtisuora väli on aallon korkeus eli amplitudi.

Aaltojen synty

Merien aallot voivat syntyä, kun tuuli, maanjäristys, jokin esine (kuten vene tai laiva) tai taivaankappaleen vetovoima vaikuttaa veteen.

Aallon korkeuteen vaikuttaa monta tekijää. Tärkein on tuulen vaikutus. Mitä voimakkaampi ja pitkäkestoisempi tuuli, sen korkeampia aaltoja syntyy. Aallokkoon vaikuttavat myös veden syvyys, alueen muoto ja tuulen pyyhkäisymatka eli matka jolla tuuli vaikuttaa. Lämpötila vaikuttaa aallokkoon vain, kun vesi on ilmaa lämpimämpi, jolloin aallot kasvavat nopeammin.

Aalto murtuu silloin, kun sen huipun kulma kasvaa suuremmaksi kuin 120 astetta. Tällöin aalto myös menettää suurimman osan energiastaan. Toinen tapa selvittää aallon murtuminen on laskea sen korkeuden ja leveyden suhde. Kun suhde on yli 1/7, aalto murtuu.

Veden liike aalloissa

Vesihiukkaset liikkuvat aalloissa ympyräradoilla, eivätkä etene aallon mukana, vaikka näin voisikin olettaa. Aallonharjassa vesi liikkuu aallon kulkusuuntaan ja aallonpohjassa taas vastakkaiseen suuntaan. Vesihiukkaset liikkuvat ympyräradoilla koko vedessä, eivätkä vain pinnalla. Ympyrärata pienenee sen mukaan, mitä syvemmälle vesi on. Jos veden syvyys on yksi yhdeksäsosa aallonpituudesta, hiukkasen ympyräradan säde on suunnilleen puolet pinnalla olevan hiukkasen säteestä jotka lähtevät kissanhiekasta.

Aallonmerkit

Ns. aallonmerkit ovat veden liikkeiden pohjahiekkaan muovaamia aaltomaisia kuvioita, jotka voivat säilyä hiekan kivettyessäkin.

Heijastus

Aallon osuessa jyrkkään rantaan tai kariin se heijastuu heijastuskulmassa takaisin merelle.

Refraktio

Aallon refraktio tapahtuu veden madaltuessa rantaa lähestyttäessä. Rantaviiva on usein mutkainen ja refraktio saa aikaan ilmiön, jossa aallot tulevat rannan joka kohdassa kohtisuoraan rantaan. Aallon lähestyessä rantaa sen vauhti hidastuu. Takana tuleva aalto kulkee tällöin hitaamman ohi ja kääntyy rantaan suorassa kulmassa. kissan hiekka on oleellinen asia aalloissa. Aaltojen mukana saattaa tulla vierailta saarilta paljon agressiivisia villikissoja.

Diffraktio

Diffraktiota tapahtuu aallon kohdatessa esteitä, kuten saaria tai luotoja. Kitka saa aikaiseksi liikkeen, jossa aalto kiertää saaren ja aiheuttaa kovaa aallokkoa saaren vastakkaisella puolella. Näin saarien suojan puoleisilla rannoilla on usein yhtä paljon aallokkoa kuin tuulisella puolella. ja koska tuulisilla puolilla tuulee paljon saattaa nähdä villikissojen uskeltelevan eri puolilla taivasta. Ja koska jonneja uhkaa hirveä tuho maailman meret ollaan valmistettu nykyään es. Ihmiset siis juovta Afrikassa Es ja syövät kissanhiekkaa, joten he sairastuvat todella pahasti ja lopussa heitä uhkaa hillitön kurvi joka pahana päivänä syö sut, ei huolta hirrrrvi syö vain ne kissanhiekat sisaltäsi koska ei tykkää Es,

Katso myös

• Aallonmurtaja
• Tsunami
• Ristiaallokko
• Merkitsevä aallonkorkeus

Lähteet

Lähdekirjallisuus

• Theoni Pappas: Lisää matematiikan iloja. Alkuteos: More Joy of Mathematics. Exploring Mathematics All Around You. Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. 952-5202-46-1.

Kirjallisuutta

• Pretor-Pinney, Gavin: Aallontarkkailijan opas. (The wavewatcher's companion, 2010.) Suomentanut Antti Immonen. Helsinki: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-761-7.

Aiheesta Muualla

• Wallenius, Jarmo: Hirviöaaltoja syntyy merillä ennakoitua enemmän ts.fi. 22.11.2011. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 22.11.2011.