Ero sivun ”Valemuistosyndrooma” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.5.4) (Botti lisäsi: he, tr, zh muokkasi: ja
Robbot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 26: Rivi 26:
[[ja:過誤記憶]]
[[ja:過誤記憶]]
[[pl:Fałszywe wspomnienie]]
[[pl:Fałszywe wspomnienie]]
[[ru:Псевдореминисценция]]
[[tr:Sahte anı sendromu (psikolojik kurmacalar)]]
[[tr:Sahte anı sendromu (psikolojik kurmacalar)]]
[[zh:假记忆体综合征]]
[[zh:假记忆体综合征]]

Versio 2. syyskuuta 2012 kello 20.44

Valemuistisyndroomalla (engl. False memory syndrome) tarkoitetaan ilmiötä, jossa terapeutti aiheuttaa asiakkaalleen voimakkaita valemuistoja pedofiliasta, murhista ja jopa saatanallisista kulttimenoista.

Valemuistosyndrooma saa useimmiten alkunsa, kun henkilö hakeutuu terapiaan jonkin henkilökohtaisen ongelman (esimerkiksi masennuksen) takia. Terapeutti tuo esille mahdollisuuden, että henkilöä olisi käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Tämä saattaa hämmentää asiakasta, sillä hänellä ei ole muistikuvaa tapahtuneesta. Terapeutti voi kuitenkin kertoa, että vaikka muistoa ei ole, ei se tarkoita sitä, etteikö hyväksikäyttö olisi voinut tapahtua. Henkilö olisi vain voinut torjua muiston.

Palautettujen muistojen terapian (engl. recovered memory therapy, RMT) keskeisenä ajatuksena on, että lapsuudessa syntynyt, traumaattinen, torjuttu muisto voi aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Ajatus traumaattisten muistojen torjunnasta on peräisin itävaltalaiselta psykiatrilta Sigmund Freudilta (1856–1939).

RMT:n tavoitteena on tiedostaa torjuttu trauma. Apuna käytetään esimerkiksi hypnoosia ja unien analysointia. Aluksi muisto on usein epämääräinen, mutta terapian edettyä se selkeytyy ja laajenee. Tiedostamisen uskotaan auttavan niihin ongelmiin, joiden takia henkilö tuli alun perin terapiaan.

Asiakkaat ovat haastaneet lukuisia oikeusjuttuja esimerkiksi vanhempiaan vastaan ilmenneiden muistojen takia. Seurauksena on ollut vankilatuomioita ja miljoonakorvauksia.

Terapia saa jatkuvasti kritiikkiä osakseen. Asiakkaat ja tutkijat ovat alkaneet epäillä terapiaa ja sen toimintaperiaatteita. Esimerkiksi lähtökohdiltaan freudilainen käsitys ajatusten ja tunteiden torjunnasta on joutunut voimakkaan tieteellisen kritiikin kohteeksi, ja piilotajuista torjuntaa pidetään yleisesti kyseenalaisena ilmiönä. Tämä vie luonnollisesti pohjan pois palautettujen muistojen terapialta. Terapia on ajanut toisinaan ihmisiä vielä suurempiin ongelmiin kuin mitä heillä oli terapiaan tullessaan.

Onkin alettu puhua valemuistisyndroomasta, jossa potilas ja terapeutti luovat potilaalle harhaisia muistikuvia.