Työajanseuranta

Työajanseuranta on järjestelmä, jossa työntekijä leimautuu työhön, tauoille ja ulos tai muuten kirjaa työaikansa. Työajanseurantaa on harjoitettu yhtä kauan kuin työn tekemiseen on käytetty vierastyövoimaa. Suomessa eräs vanhimpia työajanseurantajärjestelmiä oli päiväpulkka.

Teollistumisen myötä käyttöön otettiin kellokorttikoneet, joissa työntekijä leimasi oman kellokorttiliuskansa. Kone leimasi aikaleiman liuskaan, mutta laskenta tehtiin silti käsin. Perinteisiä kellokorttilaitteita ei juurikaan enää käytetä. Ne ovat korvaantuneet digitaalisilla leimauspäätteillä ja työajanseurantajärjestelmillä, joista saadaan työajat tietokoneelle valmiiksi laskettuina. Työaikaraportit saadaan ohjelmallisesti valmiiksi laskettuna suoraan tallennetuista työajoista.

Reaaliaikainen tuntikirjanpito on Suomessa nykyään pakollista jopa kuukausipalkkaisille työntekijöille. Työajanseurannan hyötynä on paitsi mahdollisuus työntekijän palkanmaksun ja paikallaolon seurantaan, myös mahdollisuus työaikapankin käyttöön, sekä erilaiset asiakas, osasto, prosessi ja projektikohtaisten työvaiheiden työkulujen ja keston seuranta.

Yksinkertaisimmillaan työajanseuranta voidaan toteuttaa esim. laskentataulukko-ohjelmalla. Reaaliaikaiset työajanseurantajärjestelmät, joilla työaikojen erittelyt ja laskennat hoituvat automaattisesti, ovat nykyään niin edullisia, että yhä useammin yrityksen tuntikirjanpito päätetään tehdä tietokonepohjaisesti. Nykyaikaiset internetpohjaiset ohjelmistot soveltuvat myös liikkuvan työvoiman seurantaan, jolloin työaikakirjaukset voidaan tehdä matkapuhelimella.