Apoptoosi

Apoptoosi

Apoptoosi eli ohjelmoitunut solukuolema on solujen jakautumista säätelevien geenien määräämä solujen ohjelmoitu kuoleminen, joka on normaali osa yksilönkehitystä ja kudosten uusiutumista.

Apoptoosin vaiheet

Tuman kromatiini tiivistyy ja kasautuu tumakotelon reunoille ja DNA hajoaa. Tuma hajoaa osiksi joita tumakotelo yhä ympäröi. Solun tukiranka hajoaa ja solukalvo poimuuntuu. Solu hajoaa solukalvon ympäröimiksi rakkuloiksi. Fagosytoiva solu tuhoaa solun ottamalla sen sisäänsä. Kaikki makromolekyylit tuhoutuvat. Joskus kuitenkin nämä kutistuneet solut/rakkulat voivat säilyä pitkiäkin aikoja tehtävässään, sillä esimerkiksi silmän linssi koostuu lähinnä kuolleista soluista.

Apoptoosiin johtavat tekijät

Solun pinnalla on reseptoreita, joiden aktivoituminen käynnistää apoptoosiin. Reseptorit aktivoituvat välittäjäaineiden sekä tulehdussolun vastinreseptorien avulla. Jos solu on vaurioitunut se voi sisältäkäsin käynnistää apoptoosin. Mitokondriolla on iso osa apoptoosin säätelyssä. Mitokondriot voivat tunnistaa solussa stressitekijöitä jolloin apoptoosi käynnistyy. Myös DNA vaurio voi johtaa apoptoosiin säätelyproteiinin välityksellä. Jos solulta puuttuu elonjäämistä edistäviä tekijöitä apoptoosi käynnistyy. Aiheuttajana voi olla esimerkiksi solulle vieras ympäristö tai solun väärä kiinnittyminen.

Apoptoosi kehossa

On useita tilanteita, joissa soluista on päästävä eroon. Vaurioituneet tai virusten infektoimat solut saadaan apoptoosin avulla tuhottua. Yksilönkehityksen aikana muun muassa sormien synty on apoptoosin ansiota. Sormet muotoutuvat tarpeettomien solujen kuollessa sormien välistä. Myös auringonvalon vaikutuksesta vaurioittuneet ihosolut tuhoutuvat apoptoottisesti. Apoptoosi ei aiheuta tulehdusta. Apoptoosilla on myös keskeinen merkitys immuunipuolustuksessa, ja syöpään liittyy usein apoptoosin estyminen.

Katso myös

Nekroosi

Lähteet

Heino & Vuento (2007) Biokemian ja solubiologian perusteet. WSOY, Helsinki.1. painos (ISBN: 9789510325636). Malline:Link FA