Ero sivun ”Fraunhoferin viivat” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: uk:Фраунгоферові лінії |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Englantilainen kemisti [[William Hyde Wollaston]] oli vuonna 1802 ensimmäinen, joka havaitsi auringon spektrissä tummia viivoja. Vuonna 1814 myös Fraunhofer löysi ne itsenäisesti, ja aloitti systemaattisen tutkimuksen sekä viivojen aallonpituuden huolellisen mittauksen. Kaiken kaikkiaan hän kartoitti yli 570 viivaa, ja nimesi vahvimmat kirjaimilla A:sta K:hon. Nykyisellä tekniikalla auringonvalosta voidaan havaita useita tuhansia viivoja. |
Englantilainen kemisti [[William Hyde Wollaston]] oli vuonna 1802 ensimmäinen, joka havaitsi auringon spektrissä tummia viivoja. Vuonna 1814 myös Fraunhofer löysi ne itsenäisesti, ja aloitti systemaattisen tutkimuksen sekä viivojen aallonpituuden huolellisen mittauksen. Kaiken kaikkiaan hän kartoitti yli 570 viivaa, ja nimesi vahvimmat kirjaimilla A:sta K:hon. Nykyisellä tekniikalla auringonvalosta voidaan havaita useita tuhansia viivoja. |
||
Myöhemmin [[Gustav Kirchhoff|Kirchhoff]] ja [[Robert Bunsen|Bunsen]] totesivat, että jokaiseen alkuaineeseen liittyivät tietyt spektriviivat, ja päättelivät, että aukot auringon spektrissä johtuivat näiden aineiden |
Myöhemmin [[Gustav Kirchhoff|Kirchhoff]] ja [[Robert Bunsen|Bunsen]] totesivat, että jokaiseen alkuaineeseen liittyivät tietyt spektriviivat, ja päättelivät, että aukot auringon spektrissä johtuivat näiden aineiden aiheuttamasta [[Absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorptiosta]] auringon ylimmissä kerroksissa. Jotkut auringon spektrin aukoista johtuvat myös hapen aiheuttamasta absorptiosta maan [[ilmakehä]]ssä. |
||
{{Commons|Fraunhofer lines}} |
{{Commons|Fraunhofer lines}} |
Versio 26. tammikuuta 2012 kello 21.15
Fraunhoferin viivat ovat sarja spektriviivoja, jotka on nimetty saksalaisen fyysikon Joseph von Fraunhoferin mukaan. Ne havaittiin alun perin absorptioviivoina auringon värispektrissä.
Englantilainen kemisti William Hyde Wollaston oli vuonna 1802 ensimmäinen, joka havaitsi auringon spektrissä tummia viivoja. Vuonna 1814 myös Fraunhofer löysi ne itsenäisesti, ja aloitti systemaattisen tutkimuksen sekä viivojen aallonpituuden huolellisen mittauksen. Kaiken kaikkiaan hän kartoitti yli 570 viivaa, ja nimesi vahvimmat kirjaimilla A:sta K:hon. Nykyisellä tekniikalla auringonvalosta voidaan havaita useita tuhansia viivoja.
Myöhemmin Kirchhoff ja Bunsen totesivat, että jokaiseen alkuaineeseen liittyivät tietyt spektriviivat, ja päättelivät, että aukot auringon spektrissä johtuivat näiden aineiden aiheuttamasta absorptiosta auringon ylimmissä kerroksissa. Jotkut auringon spektrin aukoista johtuvat myös hapen aiheuttamasta absorptiosta maan ilmakehässä.