Ero sivun ”Selluloidi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.4) (Botti lisäsi: kk:Целлулоид |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Selluloidi''' on [[selluloosa]]sta [[nitraus|nitraamalla]] valmistetun [[polymeeri]]materiaalin [[nitroselluloosa]]n ja [[kamferi]]in yhdiste, jota käytettiin |
'''Selluloidi''' on [[selluloosa]]sta [[nitraus|nitraamalla]] valmistetun [[polymeeri]]materiaalin [[nitroselluloosa]]n ja [[kamferi]]in yhdiste, jota käytettiin ensimmäisissä kaupallisissa [[muovi|muoveissa]]. |
||
Lontoon Maailmannäyttelyssä 1862 [[Alexander Parkes]] esitteli selloosapohjaisen parkesiiniksi ristityn muovinsa, jonka tarkoitus oli korvata [[norsunluu]]ta. Parkes ei kuitenkaan kyennyt kehittämään muovinsa tuotantoa teolliseksi. Parkesiini alkoi myös vanhetessaan halkeilla. Amerikkalainen John Wesley Hyatt käytti toista liotinta selluloosapohjaisessa selluloidiksi kutsutussa muovissaan, joka esiteltiin 1863. Hyattin selluloidi oli kestävämpää ja lisäksi hän pystyi käynnistämään teollisen tuotannon. |
Lontoon Maailmannäyttelyssä 1862 [[Alexander Parkes]] esitteli selloosapohjaisen parkesiiniksi ristityn muovinsa, jonka tarkoitus oli korvata [[norsunluu]]ta. Parkes ei kuitenkaan kyennyt kehittämään muovinsa tuotantoa teolliseksi. Parkesiini alkoi myös vanhetessaan halkeilla. Amerikkalainen John Wesley Hyatt käytti toista liotinta selluloosapohjaisessa selluloidiksi kutsutussa muovissaan, joka esiteltiin 1863. Hyattin selluloidi oli kestävämpää ja lisäksi hän pystyi käynnistämään teollisen tuotannon. |
||
Versio 26. tammikuuta 2012 kello 21.01
Selluloidi on selluloosasta nitraamalla valmistetun polymeerimateriaalin nitroselluloosan ja kamferiin yhdiste, jota käytettiin ensimmäisissä kaupallisissa muoveissa.
Lontoon Maailmannäyttelyssä 1862 Alexander Parkes esitteli selloosapohjaisen parkesiiniksi ristityn muovinsa, jonka tarkoitus oli korvata norsunluuta. Parkes ei kuitenkaan kyennyt kehittämään muovinsa tuotantoa teolliseksi. Parkesiini alkoi myös vanhetessaan halkeilla. Amerikkalainen John Wesley Hyatt käytti toista liotinta selluloosapohjaisessa selluloidiksi kutsutussa muovissaan, joka esiteltiin 1863. Hyattin selluloidi oli kestävämpää ja lisäksi hän pystyi käynnistämään teollisen tuotannon.
Historiallisesti selluloidin tärkein käyttökohde on ollut valokuvausfilmit.[1]
Selluloidia käytetään myös joissakin lakoissa.
Selluloidi on helposti syttyvä materiaali.