Tšehovin ase

Tšehovin ase on kirjallisuudessa käytetty tekniikka, missä näennäisesti merkityksetön asia esitellään tarinan aikaisessa vaiheessa, mutta joka tarinan edetessä nousee merkittävään asemaan juonen kannalta. Termi on nimetty venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin mukaan, joka mainitsee siitä useita variantteja kirjeissään. Tšehov itse käytti sitä teoksessaan Vanja-eno: siinä pistooli esitellään tarinan alussa jokseenkin puolihuolimattomasti, mutta tarinan loppua kohti siitä tulee tärkeä osa juonta, kun Vanja-eno aikoo raivonpuuskassaan ampua sillä itsensä.

»Jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ase, kolmanteen näytökseen menessä sillä tulee ampua jotakin. Jos asetta ei aiota käyttää, ei sitä tarvita seinällä»
(Anton Tsehov)

Fraasia on usein tulkittu häivetekniikaksi, mutta konsepti voidaan tulkita myös tarkoittamaan "älä lisää tarpeettomia esineitä tarinaan". "Tšehovin ase"-säännön unohtaminen voi johtaa suurinkiin juonen aukkoihin.

Salapoliisitarinoissa esiintyy tämäntyyppisiä yksityiskohtia - löytyy veitsi, joka aluksi näyttää tarpeettomalta, mutta joka myöhemmin ratkaisee kaiken. Myös saduissa rakenne toimii usein tämäntyyppisten esineiden kautta: aussa löydetään ilmapallo, jonka avulla päähenkilö pääsee pakoon sadun lopussa.

Katso myös

• Red herring; Tsehovin aseen vastakohta: huomion vievä, mutta täysin tarpeeton asia
• MacGuffin
• Deux ex machina