Ero sivun ”Kolmialfareaktio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ChuispastonBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ro:Procesul triplu-alfa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Triple-Alpha Process.svg|thumb|right|330px|Kolmialfareaktio]]
[[Kuva:Triple-Alpha Process.svg|thumb|right|330px|Kolmialfareaktio]]


'''Kolmialfareaktio''' on tapahtuma, jossa helium palaa hiileksi. Tapahtuma on mahdollista [[tähti]]en ytimessä, jossa on riittävä lämpötilä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hannu Karttunen, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen ja K. J. Donner| Nimeke = Fundamental astronomy, 4. painos| Kappale = | Sivu = 240| Selite = | Julkaisija = Springer | Vuosi = 2003| Tunniste = ISBN 9783540001799 | www = http://books.google.com/books?id=OEhHqwW-kgQC&printsec=frontcover&source=gbs_v2_summary_r&cad=0#v=onepage&q=&f=false| www-teksti = Google book (limited preview)| Viitattu = 3.12.09| Kieli = {{en}}}}</ref> Monet tähdet alkavat polttaa heliumia kasvettuaan [[punainen jättiläinen|punaiseksi jättiläiseksi]]. On myös muita alfareaktioita kuin kolmialfareaktio.
'''Kolmialfareaktio''' on tapahtuma, jossa [[helium]] palaa [[hiili|hiileksi]]. Tapahtuma on mahdollista [[tähti]]en ytimessä, jossa on riittävä lämpötilä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hannu Karttunen, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen ja K. J. Donner| Nimeke = Fundamental astronomy, 4. painos| Kappale = | Sivu = 240| Selite = | Julkaisija = Springer | Vuosi = 2003| Tunniste = ISBN 9783540001799 | www = http://books.google.com/books?id=OEhHqwW-kgQC&printsec=frontcover&source=gbs_v2_summary_r&cad=0#v=onepage&q=&f=false| www-teksti = Google book (limited preview)| Viitattu = 3.12.09| Kieli = {{en}}}}</ref> Monet tähdet alkavat polttaa heliumia kasvettuaan [[punainen jättiläinen|punaiseksi jättiläiseksi]]. On myös muita alfareaktioita kuin kolmialfareaktio.


==Reaktion kulku==
==Reaktion kulku==


Kolmialfareaktiossa kolme [[helium]]ydintä eli [[alfahiukkanen|alfahiukkasta]] yhdistyy [[hiili]]atomiksi. Ensin kaksi heliumatomia yhdistyy [[beryllium]][[atomi]]ksi, johon törmää heliumatomi. Tällöin syntyy hiiliatomi. Beryllium pysyy vain hyvin lyhyen aikaa kasassa, joten reaktio vaatii suuria tiheyksiä ja 100 miljoonan asteen [[lämpötila]]n.
Kolmialfareaktiossa kolme heliumydintä eli [[alfahiukkanen|alfahiukkasta]] yhdistyy hiiliatomiksi. Ensin kaksi heliumatomia yhdistyy [[beryllium]]atomiksi, johon törmää heliumatomi. Tällöin syntyy hiiliatomi. Beryllium pysyy kasassa vain hyvin lyhyen aikaa, joten reaktio vaatii suuria tiheyksiä ja 100 miljoonan asteen lämpötilan.


Kolmiafrareaktion voi esittää reaktiokaavoilla:
Kolmialfareaktion voi esittää reaktiokaavoilla:


*<sup>4</sup>He + <sup>4</sup>He ↔ <sup>8</sup>Be + γ
*<sup>4</sup>He + <sup>4</sup>He ↔ <sup>8</sup>Be + γ
Rivi 18: Rivi 18:
*<sup>12</sup>C + <sup>4</sup>He → <sup>16</sup>O + γ
*<sup>12</sup>C + <sup>4</sup>He → <sup>16</sup>O + γ


==Viitteet==
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}



Versio 22. toukokuuta 2011 kello 11.49

Kolmialfareaktio

Kolmialfareaktio on tapahtuma, jossa helium palaa hiileksi. Tapahtuma on mahdollista tähtien ytimessä, jossa on riittävä lämpötilä.[1] Monet tähdet alkavat polttaa heliumia kasvettuaan punaiseksi jättiläiseksi. On myös muita alfareaktioita kuin kolmialfareaktio.

Reaktion kulku

Kolmialfareaktiossa kolme heliumydintä eli alfahiukkasta yhdistyy hiiliatomiksi. Ensin kaksi heliumatomia yhdistyy berylliumatomiksi, johon törmää heliumatomi. Tällöin syntyy hiiliatomi. Beryllium pysyy kasassa vain hyvin lyhyen aikaa, joten reaktio vaatii suuria tiheyksiä ja 100 miljoonan asteen lämpötilan.

Kolmialfareaktion voi esittää reaktiokaavoilla:

  • 4He + 4He ↔ 8Be + γ
  • 8Be + 4He ↔ 12C + γ + 7,367 MeV

Kolmialfareaktio vapauttaa energiaa nettona 7,275 MeV. Beryllium hajoaa 2,6×10-16 sekunnissa. Jos hiiliatomiin törmää vielä heliumydin, syntyy happea.

  • 12C + 4He → 16O + γ

Lähteet

  1. Hannu Karttunen, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen ja K. J. Donner: Fundamental astronomy, 4. painos, s. 240. Springer, 2003. ISBN 9783540001799. Google book (limited preview) (viitattu 3.12.09). (englanniksi)