Thomas von Westen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomas von Westen

Thomas von Westen (13. syyskuuta 16829. huhtikuuta 1727) oli norjalainen luterilainen pappi ja lähetyssaarnaaja. Hän teki kolme lähetysmatkaa saamelaisten keskuuteen 1700-luvun alkupuolella.[1]

Thomas von Westen oli lahjakas ja oppinut mies, joka pietistisen herätyksen saatuaan hakeutui saamelaisten lähetyssaarnaajaksi. Hän perusti Trondheimin Seminarium Lapponicumin ja johti sitä 1716–1727. Von Westen teki työtovereineen kolme laajaa lähetysmatkaa, kaksi Ruijaan ja yhden Nordlandin, Helgelandin ja Tromssan lääneihin. Hänen työtapansa oli pietistinen eli tavoitteena oli saada aikaan todellinen mielenmuutos ja pakanallisten tapojen ulkoisen hylkäämisen sijasta uuden opin syvällinen sisäistäminen. Tässä tarkoituksessa von Westen lähestyi ihmisiä hyvin intensiivisesti ja henkilökohtaisesti, minkä seurauksena hänelle kertyi runsaasti intiimiä rippitietoa saamelaisten elämästä ja kulttuurista, erityisesti näiden esikristillisestä uskomusmaailmasta. Nämä hän kirjoitti ns. "tunnustuskirjoihinsa". Muistiinpanot tosin tuhoutuivat Kööpenhaminan palossa 1793, samoin kuin hänen avustajineen keräämänsä mittava noitarumpukokoelmakin. Osa von Westenin ensikäden tiedoista lienee kuitenkin säilynyt hänen seuraajansa Hans Skanken ansioista, koska tämän oletetaan käyttäneen niitä lähetyshistoriassaan. Osia tästä on julkaissut J. K. Qvigstad 1943 (>Nordnorske Samlinger V:I). Westenin työ sai seuraajia, esim. Jens Kildal (1683–1767) ja Johan Randulf (k. 1735), ja hän innosti papiston mm. lähetystyöhön myös Ruotsin puolelle lähettämällä näille saamelaisten "pakanallista taikauskoa" kuvailevan paimenkirjeen 1723. Von Westenin auktoriteetti saamelaisten esikristillisen uskomusmaailman tulkkina oli siinä määrin suuri, että monien samanaikaisten ja myöhempien kirjoittajien on havaittu olleen hänestä huomattavan riippuvaisia, minkä vuoksi lähdekriittiset ongelmat lappologian klassisten lähteitten "vonwesteniläisen" ryhmän sisällä ovat suuret. Vonwesteniläiseen traditioon kuuluu lisäksi itsenäisenä osana Isaac Olsenin (1680–1730) kertomus. Saamea syntyperäisen tavoin osannut Olsen oli jo ennen von Westenin tuloa toiminut vuosia saamelaisten koulumestarina Ruijassa ja tehnyt lähetysmatkoja mm. Kuolaan. Von Westen taivutteli hänet Trondheimiin käännöstyöhön. Riitauduttuaan von Westenin kanssa Olsen kirjoitti varsin luotettavana pidetyn kuvauksen saamelaisesta muinaisuskosta. Sen on julkaissut J. K. Qvigstad 1910. Von Westenin ja hänen lähimpien seuraajiensa lähetysstrategiaan kului saada paikalliset uskonnolliset johtajat, noidat, käännytetyiksi, mikä johti siihen että heidän dokumenttinsa heijastavat erityisesti noitien tietoutta, eivät niinkään koko kansan käsityksiä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gabrielsen, Trond: Thomas von Westens runebomme 1723 Finnmark Forlag. 31.12.2009. Viitattu 8.11.2020. (norjaksi)
  2. V. Westen, Thomas saamelaisensyklopedia.fi. Viitattu 27.3.2021.