Terence Conran
.jpg)
Terence Orby Conran, 4. lokakuuta 1931 Surrey, Englanti – 12. syyskuuta 2020[1]) oli brittiläinen muotoilija, ravintoloitsija ja liikemies, joka tunnetaan perustamistaan Habitat- ja The Conran Shop -sisustusmyymäläketjuista, vuonna 1982 perustetusta arkkitehtitoimistosta Conran & Partners sekä 1990-luvun alussa syntyneestä Conran Restaurants -yhtiöstä (myöhemmin D&D London). Conran on myös laatinut kymmeniä sisustusalan tietokirjoja ja keittokirjoja. Conranin säätiön Victoria and Albert Museumin yhteyteen vuonna 1981 perustamasta Boilerhousesta on sittemmin kehittynyt Lontoon Design Museum. Conran aateloitiin vuonna 1983.[2]
Sisustusyrittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Conranin vuonna 1964 silloisen vaimonsa, ruokatoimittajana työskennelleen Carolinen kanssa perustama Habitat-liikeketju toi modernia muotoilua tavallisten ihmisten ulottuville ottamalla mallia muun muassa Ikean keksimästä tavasta myydä huonekalut ”rakennussarjoina” litteissä pakkauksissa. Conranilla oli 1960- ja 1970-luvuilla monia yhteyksiä Suomeen: Habitat myi Marimekon ja Décembren sisustustuotteita sekä Trestonin Palaset-säilytyskalusteita, ja Conran valmistutti Britanniassa lisenssillä Yrjö Kukkapuron Karuselli-nojatuolia.[3][4][5][6] Conran myi Habitatin 1970, osti sen takaisin 1980, listautti sen Lontoon pörssiin 1981 ja muodosti sen sekä Mothercare- ja British Home Stores- ketjujen ja useiden vaatetusyhtiöiden muodostaman The Storehouse Groupin, joka joutui vaikeuksiin 1980-luvun lopulla. Habitat myytiin Ikean Ikano Groupille 1992, mutta Conran sai pidettyä itsellään sen Yhdysvalloissa toimineen haaran The Conran Shop ja laajensi sitä Eurooppaan ja muualle maailmaan.[2]
Ravintoloitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980-luvun lopulla Conran meni mukaan ravintolabisnekseen, joka laajeni myös Britannian ulkopuolelle. Ravintoloitsijana hän oli muotoilutyön ohella toiminut jo 1950-luvulla.[2] Conranin entisiä ja nykyisiä ravintoloita Lontoossa ovat Bibendum (1987) Michelin-yhtiön vanhassa rakennuksessa Fulham Roadilla, ”ruokakeidas” Butler’s Wharf Gastrodome Towerin linnan lähellä, jossa 1990-luvun keskivaiheilla toimivat myymälöiden lisäksi kansainvälinen kokkikoulu sekä ravintolat Le Pont de la Tour, Cantina del Ponto ja Chop House. Muita Conran-ravintoloita ovat King’s Roadin Bluebird Garage (1997), West Endin 300-paikkainen Quaglino’s ja Sohon 700-paikkainen Mezzo, 1990-luvun lopulla Euroopan suurimmaksi mainittu ruokaravintola.[7][8][9]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terence Conran on ollut naimisissa neljästi. Toinen vaimo oli kirjailija Shirley Conran, jonka kanssa hänellä on pojat Sebastian ja Jasper. Kolmas vaimo oli ruokatoimittaja Caroline Conran, jonka kanssa hänellä on lapset Tom, Sophie ja Ned. Monet lapsista ovat mukana isän perustamissa liiketoimissa, mutta yhteistyö perheen kesken on ollut riitaista.[10]
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keittiökirja, valokuvat Winfried Heinze. Alkuteos Kitchens : The Hub of the Home, suom. Virpi Vainikainen. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2652-8.
- Suuri sisustuskirja, useita kirjoittajia. Alkuteos The Essential House Book, suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1240-3.
- Sisustajan pienet tilat : opas sisustamisen perusteisiin, suunnitteluun ja kalustamiseen. Alkuteos Essential Small Spaces, suom. Marita Koskinen. Readme, 2011. ISBN 978-952-220-407-3.
- Sisustajan toimivat säilytystilat : opas sisustamisen perusteisiin, suunnitteluun ja kalustamiseen. Alkuteos Essential storage, suom Irma Rissanen. Readme, 2011. ISBN 978-952-220-408-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sir Terence Conran: 'Visionary' designer dies at 88
- ↑ a b c Pallardy, Richard: Terence Conran britannica.com. 2012–2018. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 51. Helsinki: Otava, 2002.
- ↑ Ahtiluoto, Anna-Liisa: Boutique myy patoja ja kattiloita. Helsingin Sanomat, 13.10.1968, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Karuselli 1965 ja muut lasikuitumallit (Arkistoitu – Internet Archive), Yrjö Kukkapuron sivusto. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ Koroma, Johannes: Laatikkoleikillä miljoonakauppoja. Helsingin Sanomat, 9.1.1973, s. 18. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Takala, Mikko: Autokorjaamosta tuli ruokakeskus. Helsingin Sanomat, 2.10.1997, s. 41. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Takala, Mikko: Ravintoloitsijan oma koulu helpottaa kokkipulaa Lontoossa. Helsingin Sanomat, 7.11.1996, s. 41. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Booth, Hannah: Terence Conran: a brief history of a design legend The Guardian. 15.11.2011. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ Law, Katie: Family feuds amid the fine furnishings: what makes Sir Terence Conran tick standard.co.uk. 23.9.2015. Viitattu 22.6.2019.
| ||||||||||||||||||||||
