Lähdekoodi sivulle Tarke

[[Kuva:Pinyin accents.svg | thumb | Tarke asemoituu usein kantamerkin yläpuolelle.]]

'''Tarke''' eli '''diakriittinen merkki''' ({{K-el|διακριτικός|diakritikós}} ’erottava’) on [[Kirjain|kirjaimen]] lisuke, joka tavallisimmin esiintyy kirjaimen ylä- tai alapuolella joko hieman siitä erillään tai sitä osittain koskettaen. Toisinaan tarke voi asemoitua kirjaimen keskelle tai viereenkin. Eurooppalaisten kielten [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] yleisiä yläpuolisia tarkkeita ovat [[treema]] ( '''¨''' ), niin sanotut aksentti- eli korkomerkit [[akuutti (tarke)|akuutti]] ( '''´''' ), [[gravis]] ( '''`''' ) ja [[sirkumfleksi]] ( '''ˆ''' ) sekä [[hattu (tarke)|hattu]] ( '''ˇ''' ). Alapuolisia tarkkeita ovat [[sedilji]] ( '''¸''' ) ja [[ogonek]] ( '''˛''' ).

Tyypillisesti tarke osoittaa tavanomaisesta poikkeavaa [[ääntämys]]tä, mutta joskus tarkkeella erotetaan toisistaan kahden erimerkityksisen sanan kirjoitusasut, vaikkei ääntämyksellistä eroa ole<ref name="Korpela 2011: 8"/> (esimerkiksi [[Ranskan kieli|ranskassa]] sekä [[Konjunktio (kielitiede)|konjunktio]] ''ou'' ’tai’ että [[adverbi]] ''où'' ’missä’ ääntyvät {{IPA|/u/}}).

Kirjainta, johon tarke liittyy, kutsutaan ''kanta-'' tai ''perusmerkiksi''. Tavallisesti tarke hahmottuu kirjaimen osaksi, mutta teknisessä mielessä se voi olla erillinenkin merkki, ja sen kantamerkkinä voi toimia myös sellainen kirjain, johon jo liittyy jokin toinen tarke.<ref name="Korpela 2011: 132"/> Esimerkiksi [[Vietnamin kieli|vietnamissa]] yhteen vokaalikirjaimeen voi usein liittyä kaksi tarketta, joista toinen osoittaa [[vokaali]]n laatua ja toinen [[tooni]]a eli merkitykseen olennaisesti vaikuttavaa sävelkulkua.<ref name="Korpela 2011: 206–208"/>

== Käyttö ==
Tarkkeiden käyttötavat ovat paljolti kielikohtaisia. Samaa tarketta voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin eri kielissä – tai samassakin kielessä eri tilanteissa. Esimerkiksi vokaalin yläpuolelle sijoittuva akuutti osoittaa [[Espanjan kieli|espanjassa]] tavallisesti [[sanapaino]]a, mutta [[Unkarin kieli|unkarissa]] vokaalin ääntymistä pitkänä<ref name="Korpela 2011: 8"/> (mihin joskus liittyy myös äännearvon muuntuminen). Toisaalta samaa äänteellistä piirrettä voidaan eri kielissä merkitä erilaisella tarkkeella. Esimerkiksi soinnitonta postalveolaarista frikatiivia {{IPA|[ʃ]}} eli niin sanottua suhu-s:ää merkitään muun muassa [[Suomen kieli|suomessa]] ja [[Tšekin kieli|tšekissä]] lisäämällä [[S|S/s]]-kirjaimen yläpuolelle hattu ([[Š|Š/š]]), mutta [[Turkin kieli|turkissa]] lisätäänkin kirjaimen alle sedilji ([[Ş|Ş/ş]]).

Tavallaan kielikohtaista on myös, milloin jokin kirjaimen osa mielletään tarkkeeksi. Esimerkiksi [[Saksan kieli|saksassa]] kirjainten [[Ä|Ä/ä]], [[Ö|Ö/ö]] ja [[Ü|Ü/ü]] pisteitä pidetään tarkkeina, joiden esiintyminen tavallisimmin aiheutuu kielen [[Taivutus (kielioppi)|taivutusopillisesta]] vokaalivaihtelusta ([[umlaut]]). Saksan kielessä näitä tarkkeellisia kirjaimia pidetään pelkkinä [[A|A/a]]:n, [[O|O/o]]:n ja [[U|U/u]]:n muunnelmina, ja esimerkiksi [[Aakkosjärjestys|aakkostettaessa]] A/a ja Ä/ä ovat keskenään samanarvoisia. Sen sijaan suomessa ja [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] Ä/ä ja Ö/ö (sekä [[Å|Å/å]]) ovat itsenäisiä kirjaimia, jotka aakkostetaan erikseen. Niinpä suomessa Ä/ä:n pisteitä ei tavallisesti mielletä tarkkeeksi (sen enempää kuin esimerkiksi [[Pienaakkonen|pienaakkosen]] [[i]] pistettä), vaan niitä pidetään kirjaimen elimellisenä osana. Kansainvälisestä näkökulmasta Ä/ä kuitenkin helposti hahmottuu treema-a:ksi<ref name="Korpela 2011: 128"/> – samoin kuin suomalainen lienee taipuvainen pitämään vaikkapa [[Islannin kieli|islannin]] Á/á-kirjainta vain akuutti-a:na.

=== Tarkkeet tietokoneissa ===
Tietotekniikassa tarkkeet voidaan toteuttaa useilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Tavallisinta on käyttää niin sanottuja [[Koostemerkki|koostemerkkejä]] eli valmiita tarkkeen ja kantamerkin yhdistelmiä, mutta tarkkeet voivat olla teknisessä mielessä erillisiäkin merkkejä, jotka asemoituvat kantamerkin kohdalle.

Varhaisissa tietokoneiden [[merkistö]]issä tarkkeita oli käytettävissä niukasti tai ei lainkaan. Kun esimerkiksi [[ASCII]]-merkistö kehitettiin ensisijaisesti [[amerikanenglanti]]a varten, tarkkeelliset kirjaimet jäivät tilanpuutteen takia pois, sillä 7-[[bitti]]sessä merkistössä oli vain 128 merkkipaikkaa, joihin piti saada sopimaan englannin [[Aakkoslaji|suur- ja pienaakkosten]] lisäksi [[numero]]t 0–9, tärkeimmät [[Välimerkki|väli]]- ja erikoismerkit sekä joukko teknisiä ohjauskoodeja. Tarkkeellisia kirjaimia oli kuitenkin mahdollista tulostaa paperille hieman [[kirjoituskone]]iden tapaan niin, että kantamerkki ja erillinen tarkkeenomainen lisämerkki asemoituivat päällekkäin:<ref name="Korpela 2011: 132–134"/>
* <code>a</code> + <code>`</code> → ''à'' (a ja gravis)
* <code>a</code> + <code>^</code> → ''â'' (a ja sirkumfleksi)
* <code>n</code> + <code>~</code> → ''ñ'' (n ja tilde).

Joissain tapauksissa ASCII-merkistöstä puuttuva tarkemerkki voitiin korvata sitä muistuttavalla välimerkillä:<ref name="Korpela 2011: 132–134"/>
* <code>a</code> + <code>'</code> → ''á'' (kantamerkin päälle tulostettu [[heittomerkki]] muistutti akuuttia)
* <code>a</code> + <code>"</code> → ''ä'' (kantamerkin päälle tulostettu [[lainausmerkki]] muistutti treemaa)
* <code>c</code> + <code>,</code> → ''ç'' (kantamerkin alle tulostettu [[pilkku]] muistutti sediljiä).

[[Näyttöpääte|Näyttöpäätteiden]] yleistyessä tämä ratkaisu kävi riittämättömäksi, joten ASCIIn pohjalta alettiin kehittää laajempia, 8-bittisiä merkistöjä, joihin mahtui myös tarkkeellisia kirjaimia koostemerkkeinä. Kaikkia eri kielten tarvitsemia koostemerkkejä ei kuitenkaan voitu sisällyttää 8-bittiseenkään merkistöön vaan tarvittiin useita rinnakkaisia merkistöjä, joissa oli tarjolla eri kieliryhmille sopiva valikoima tarkkeellisia kirjaimia. Esimerkiksi länsieurooppalaiseen [[Latin 1]] -merkistöön sisällytettiin muun muassa Suomessa tarvittavat [[Å|Å/å]], [[Ä|Ä/ä]] ja [[Ö|Ö/ö]], mutta siitä jäivät pois joissain [[Vierassana|vierassanoissa]] esiintyvät [[Š|Š/š]] ja [[Ž|Ž/ž]]. Itäistä Keski-Eurooppaa varten kehitettyyn [[Latin 2]] -merkistöön taas sisältyvät sekä Ä/ä ja Ö/ö että Š/š ja Ž/ž, mutta siitä puuttuu ruotsin kirjoittamiseen tarvittava Å/å.

[[Unicode]]-merkistö on suunniteltu niin, että siinä on tilaa kaikille maailman kielissä käytetyille kirjoitusmerkeille, ja se pyrkii tarjoamaan vastineen jokaiselle vanhemmissa merkistöissä esiintyvälle merkille. Unicodeenkaan ei silti ole katsottu tarpeelliseksi lisätä enää uusia tarkkeen ja kantamerkin yhdistelmiä, joita ei vanhemmissakaan merkistöissä esiinny ja joita ehkä tarvitaan vain joissain erikoistilanteissa. Sen sijaan Unicode tarjoaa [[Yhdistyvä tarke|yhdistyviä tarkkeita]], jotka voidaan liittää periaatteessa mihin tahansa kantamerkkiin, niin että yhdistelmä näyttää tarkkeelliselta kirjaimelta. Yhdistyvien tarkkeiden käyttöä on tosin rajoittanut se, että kaikki [[ohjelmisto]]t tai [[Fontti|fontit]] eivät tue niitä kunnolla.

Suomalaisessa [[tietokonenäppäimistö]]ssä on varta vasten koostemerkkien Å/å, Ä/ä ja Ö/ö näppäimet, ja muita koostemerkkejä voidaan tuottaa [[tarkenäppäin]]ten avulla. Vanhastaan suomalaisessa näppäimistössä on ollut yksi tarkenäppäin akuutti- ja gravis-kirjainten tuottamiseksi sekä toinen treema-, sirkumfleksi- ja tilde-kirjainten tuottamiseksi.<ref name="Korpela 2011: 21"/> [[Laajennettu suomalainen näppäimistö]] lisää valikoimaan koko joukon muita tarkkeita, kuten Š/š- ja Ž/ž-kirjainten tuottamiseen tarvittavan hatun.

== Tavanomaisia tarkkeita ==
Alla esitellään ensisijaisesti eurooppalaisten kielten oikeinkirjoituksessa [[Latinalainen kirjaimisto|latinalaisten]], [[Kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaisten]] tai [[Kyrillinen kirjaimisto|kyrillisten]] kirjainten kanssa esiintyviä tavanomaisia tarkkeita, joita latinalaisiin kirjaimiin usein voidaan liittää laajennetun suomalaisen näppäimistön tarkenäppäimiä käyttäen (eksoottisemmissa kielissä tai erikoisalojen merkinnöissä esiintyvät tarkkeelliset kirjaimet eivät tosin aina ole tällä tavalla tuotettavissa, etenkään jos niitä ei ole saatavilla koostemerkkeinä). Tieteellisessä [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksessa]] voi esiintyä monenlaisia muitakin tarkkeita.

=== Pistetarkkeita ===

==== {{ankkuri|Treema}} Treema eli yläpuolinen pistepari (Ä/ä, Ë/ë) ====
{{Pääartikkeli|[[Treema]]}}
Treemassa ({{K-el|τρῆμα|trêma}} ’aukko, [[Noppa|nopan]] silmä’) eli yläpuolisessa pisteparissa yhdistyy kaksi typografista perinnettä. Kreikan kielestä [[latina]]n välityksellä mm. [[Ranskan kieli|ranskaan]], [[Hollannin kieli|hollantiin]] ja osin [[Englannin kieli|englantiinkin]] on periytynyt treeman käyttö diereesinä ({{K-el|διαίρεσις|diaíresis}} ’jako’) eli erokepisteinä, joilla osoitetaan, että kaksi peräkkäistä [[vokaali]]merkkiä eivät äänny yhtenä kokonaisuutena ([[diftongi]]na tai pitkänä vokaalina) vaan niiden välissä on [[tavu]]raja: {{K-fr|Noël}}, {{K-es|Agüero}}, {{k-en|coöperation}} (myös ''cooperation'' tai ''co-operation''). Samaan tapaan treemalla voidaan merkitä myös yksittäinen vokaalimerkki tavua muodostavaksi, kuten erisnimessä ''[[Brontë]]'' {{IPA|[bɹɒn.tɪ]}}, jossa englannin kielen normaalien [[oikeinkirjoitus]]sääntöjen mukaan e-kirjain olisi mykkä.

[[Saksan kieli|Saksan kielessä]] kirjaimiin A/a (→ Ä/ä), O/o (→ Ö/ö) ja U/u (→ [[Ü|Ü/ü]]) liittyvä pistepari sen sijaan on saanut alkunsa alun perin kantamerkin perään ja myöhemmin sen yläpuolelle lisätystä e-kirjaimesta (ae, oe, ue), jolla merkittiin [[etuvokaali|etuvokaaleja]]. Saksassa nämä etuvokaalit esiintyvät tavallisimmin [[umlaut]]-ilmiön vaikutuksesta substantiivien monikkomuodoissa (esimerkiksi ''Mann'': ''Männer'', ''Hut'' : ''Hüte'') ja eräissä verbien taivutusmuodoissa, mutta on myös sanoja, joissa ne esiintyvät perusmuodossakin (esimerkiksi ''schön'', ''grün'').  Saksalaisen mallin mukaan treemaa käytetään etuvokaalin tunnuksena myös monessa sellaisessa kielessä, kuten [[suomen kieli|suomessa]], joissa vastaavanlaista taivutusopillista vokaalinmuunnosta ei esiinny. Suomessa samoin kuin ruotsissakin [[ä]] ja [[ö]] on lisätty aakkosten loppuun, mutta saksassa niitä, kuten ü:täkään ei pidetä aakkostuksen kannalta eri kirjaimina.

Toisinaan treemalla voidaan merkitä muunkinlaista äännearvon muutosta, sillä esimerkiksi [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa]] treema osoittaa vokaalin ääntyvän oletusarvoa keskempänä. Samaan tapaan [[Albanian kieli|albaniassa]] [[Ë|Ë/ë]] on [[Välinen keskivokaali|välisen keskivokaalin]] [ə] merkki. [[Venäjän kieli|Venäjän kielessä]] puolestaan kyrillinen kirjain [[Ё|Ё/ё]] (''jo'') ääntyy etuvokaalin sijasta takavokaalina – tosin se tavallisesti korvataan etuvokaalisella kirjaimella [[Е|Е/е]] (''je''), sillä lukijan oletetaan tuntevan oikean ääntämyksen ilman tarkettakin.

Treemallisen kirjaimen voi suomalaisella näppäimistöllä kirjoittaa painamalla ensin treeman [[tarkenäppäin]]tä, joka sijaitsee Å-näppäimen oikealla puolella, ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|¨}} + {{Näppäin|E}} → ë

==== {{ankkuri|Yläpuolinen piste}} Yläpuolinen piste (Ȧ/ȧ, İ/i) ====
Yläpuolisella pisteellä voi olla monenlaisia tarkoituksia. Esimerkiksi [[Liettuan kieli|liettuassa]] [[Ė|Ė/ė]]-kirjain osoittaa pidentynyttä [[vokaali]]äännettä {{IPA|[eː]}}, kun taas [[Puolan kieli|puolassa]] [[Ż|Ż/ż]]-kirjain merkitsee soinnillista retrofleksistä [[frikatiivi]]a {{IPA|[ʐ]}}.

Myös [[Aakkoslaji|pienen]] i:n – ja sen muunnelmana syntyneen j:n – piste on oikeastaan alun perin ollut tarke, vaikka sillä ei osoitettu mitään erityistä ääntämystä, vaan pyrittiin ainoastaan helpottamaan kirjaimen hahmottamista. Vaikka piste on vakiintunut elimelliseksi osaksi i:n ja j:n pienaakkosellista muotoa, se tavallisesti syrjäytyy, jos kantamerkin yläpuolelle lisätään jokin muu tarke. Suuraakkonen puolestaan on yleensä pisteetön, mutta [[Turkin kieli|turkin kielessä]] piste lisätään i-kirjaimen suuraakkoselliseenkin vastineeseen ([[İ]]), sillä tavanomainen suuraakkonen I kytkeytyy pisteettömään pienaakkoseen [[ı]] {{IPA|[ɯ]}} (joka ääntyy muuten suunnilleen samoin kuin {{IPA|[u]}}, mutta laveana eli huulet samassa asennossa kuin {{IPA|[i]}}-äänteessä).<ref name="Korpela 2011: 75"/>

Yläpuoliselle pisteelle on [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetussa suomalaisessa näppäimistössä]] varattu kaksikin vaihtoehtoista tarkenäppäintä, joten yläpisteellisen kirjaimen voi kirjoittaa painamalla ensin joko ''[[Piste (välimerkki)|pisteen]]'' tai ''[[yhdysviiva]]n'' näppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Shift|.}} + {{Näppäin|A}} → ȧ
:{{Näppäin|AltGr|Shift|-}}</span> + {{Näppäin|A}} → ȧ

==== {{ankkuri|Alapuolinen piste}} Alapuolinen piste (Ạ/ạ) ====
Alapuolisella pisteellä merkitään [[Vietnamin kieli|vietnamissa]] erityistä matalaa pysähtyvää [[tooni]]a eli merkitykseen olennaisesti vaikuttavaa sävelkulkua. Lisäksi alapuolista pistettä käytetään tieteellisissä yhteyksissä muun muassa [[Arabian kieli|arabian]] ja eräiden intialaisten kielten [[Tarkekirjoitus|tarkekirjoituksessa]].

Alapisteellisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''[[Piste (välimerkki)|pisteen]]'' näppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|.}} + {{Näppäin|A}} → ạ

=== Aksentti- eli korkomerkkejä ===
Nimitys ''aksenttimerkki'' ({{k-la|accentus}} ’korko, korostus, äänenpaino’) viittaa varsinaisesti kolmeen [[Muinaiskreikka|muinaiskreikassa]] sävelkulkua osoittaneeseen tarkkeeseen eli [[akuutti (tarke)|akuuttiin]], [[gravis|gravikseen]] ja [[sirkumfleksi]]in. Erityisesti akuuttiaksentista voidaan joskus puhua epätäsmällisesti pelkkänä aksenttimerkkinä. Toisinaan aksenteiksi voidaan kutsua mitä tahansa tarkkeita.

[[Ranskan kieli|Ranskan kielen]] arkisessa [[typografia]]ssa aksenttimerkkejä käytetään joskus vain [[Aakkoslaji|pienaakkosten]] yhteydessä. Tämä käytäntö on pitkälti perua [[kirjoituskone]]iden aikakaudelta, jolloin tarkkeen lisääminen suuraakkosen yläpuolelle saattoi olla typografisesti ongelmallista. [[Ranskan akatemia]] on kuitenkin linjannut, että tarkkeet kuuluu merkitä myös suuraakkosiin.<ref name="Korpela 2011: 136"/>

==== {{ankkuri|Akuutti}} Akuutti (Á/á) ====
{{Pääartikkeli|[[Akuutti (tarke)|Akuutti]]}}
[[Akuutti (tarke)|Akuutti]] ({{k-la|acūtus}} ← {{k-el|ὀξεῖα|oxeîa}} ’terävä, korkea’) on oikealle kallistuva pieni vinoviiva kantamerkin yläpuolella. [[Muinaiskreikka|Muinaiskreikassa]] akuutilla merkittiin nousevaa sävelkulkua, ja vastaavanlaisessa merkityksessä sitä käytetään nykyään muun muassa [[Vietnamin kieli|vietnamissa]]. [[Kreikan kieli|Nykykreikassa]] ja muun muassa [[Espanjan kieli|espanjassa]] akuutilla merkitään [[sanapaino]]a, mutta espanjassa akuuttia käytetään myös keskenään samanlaisten sanojen kirjoitusasujen erottamiseen, ja kysymyssanoissa on aina akuutti (''que'' ’joka, mikä, että, kuin’, mutta ''qué'' ’mikä? millainen? kuinka?’). Joissain muissa kielissä, kuten [[Unkarin kieli|unkarissa]] ja [[Tšekin kieli|tšekissä]], akuutti osoittaa [[vokaali]]n ääntyvän pitkänä painotuksesta riippumatta, ja [[Puolan kieli|puolassa]] taas konsonanttiin liittyvä akuutti osoittaa sen ääntyvän [[Liudennus|liudentuneena]].

[[Ranskan kieli|Ranskan kielessä]] akuutti ({{k-fr|accent aigu}}) esiintyy vain kirjaimessa [[É|É/é]]. Se ääntyy aina laveana puolisuppeana etuvokaalina {{IPA|[e]}}, kun taas tarkkeettoman e-kirjaimen äännearvo vaihtelee ympäristön mukaan.

Akuutillisen kirjaimen voi suomalaisella näppäimistöllä kirjoittaa painamalla ensin akuutin [[tarkenäppäin]]tä, joka sijaitsee näppäimistön ylärivillä plus-näppäimen oikealla puolella, ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|`´}} + {{Näppäin|A}} → á

==== {{ankkuri|Gravis}} Gravis (À/à) ====
{{Pääartikkeli|[[Gravis]]}}
[[Gravis]] ({{k-la|gravis}} ← {{k-el|βαρεῖα|bareîa}} ’painava, matala’) on kuin akuutin peilikuva eli vasemmalle kallistuva pieni vinoviiva kantamerkin yläpuolella. Akuutin tavoin se periytyy [[Muinaiskreikka|muinaiskreikasta]], jossa sillä merkittiin laskevaa sävelkulkua; vastaavanlaisessa merkityksessä sitä käytetään nykyään muun muassa [[Vietnamin kieli|vietnamissa]]. Graviksella voidaan merkitä myös sanapainoa tai avointa vokaalia.

Ranskassa gravis ({{k-fr|accent grave}}) esiintyy tavallisimmin kirjaimessa [[È|È/è]], jolla merkitään suomen e:n ja ä:n välistä äännettä {{IPA|[ɛ]}}. Lisäksi muutamissa sanoissa gravista käytetään erottamaan samoin ääntyvien sanojen kirjoitusasut toisistaan: esimerkiksi ''a'' on omistusverbi (jollakulla ''on'' jotain), mutta ''à'' [[prepositio]]; vastaavasti ''ou'' on [[konjunktio (kielitiede)|konjunktio]] ’tai, vai’, mutta ''où'' [[adverbi]] ’missä’ (kumpikin sana ääntyy pyöreänä suppeana takavokaalina {{IPA|[u]}}).

Gravis-kirjaimen voi suomalaisella näppäimistöllä kirjoittaa painamalla ensin ''akuutin'' tarkenäppäintä yhdessä vaihtonäppäimen (Shift) kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|Shift|`´}} + {{Näppäin|A}} → [[à]]

==== {{ankkuri|Sirkumfleksi}} Sirkumfleksi (Â/â) ====
{{Pääartikkeli|[[Sirkumfleksi]]}}
[[Sirkumfleksi]] ({{k-la|circumflexus}} ← {{k-el|περισπωμένη|perispōménē}} ’ympäri taivutettu’) on syntynyt akuutin ja graviksen yhdistelmänä ja muistuttaa ylöspäin osoittavaa nuolenkärkeä (tosin [[Muinaiskreikka|muinaiskreikan]] sirkumfleksi muuntui [[Bysantti|Bysantin]] aikana kaarevaksi tai aaltoviivan näköiseksi: ᾶ, vrt. [[aaltoviiva|tilde]]; tätä merkintätapaa käytetään siksi vanhojen kreikankielisten tekstien tieteellisissä laitoksissa). Alkujaan sirkumfleksillä merkittiin sävelkulkua, joka ensin nousi ja sitten laski, mutta sillä voidaan merkitä myös korkeaa sävelkulkua tai puolipitkää vokaalia.

[[Ranskan kieli|Ranskan kielessä]] sirkumfleksi on lähinnä äännehistoriallinen muistomerkki, josta voi päätellä, että vokaalin perästä on pudotettu pois mykäksi muuttunut s-kirjain (esim. ''hôtel'' ← ''hostel'' ’hotelli’, ''île'' ← ''isle'' ’saari’) tai toisinaan että vokaalin edestä on poistettu jokin toinen vokaali (''sûr'' ← ''seur'' ’turvallinen’).<ref name="sirkumfleksi"/> Tosin vuonna 1990 uudistettujen oikeinkirjoitussuositusten mukaan sirkumfleksi voidaan î:n ja û:n päältä usein jättää pois.<ref name="Korpela 2011: 192–193"/>

[[Esperanto]]ssa sirkumfleksi osoittaa oletusarvosta poikkeavaa ääntämystä kirjaimissa Ĉ/ĉ {{IPA|[ʧ]}}, Ĝ/ĝ {{IPA|[ʤ]}}, Ĥ/ĥ {{IPA|[x]}}, Ĵ/ĵ {{IPA|[ʒ]}} ja Ŝ/ŝ {{IPA|[ʃ]}}.

Sirkumfleksillisen kirjaimen voi suomalaisella näppäimistöllä kirjoittaa painamalla ensin ''treeman'' tarkenäppäintä yhdessä vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|Shift|¨}} + {{Näppäin|A}} → â

==== {{ankkuri|Hattu}} Hattu (Š/š, Ď/ď, Ľ/ľ) ====
{{Pääartikkeli|[[Hattu (tarke)]]}}
[[Tšekin kieli|Tšekkiläisestä]] oikeinkirjoituksesta periytyvä hattu ({{k-cs|háček}} {{IPA|[ˈɦaːtʃɛk]}} ’hakanen’) on kehittynyt yläpuolisesta pisteestä eikä siis ole alkujaan varsinainen korkomerkki, mutta tavallisesti se muistuttaa ylösalaista sirkumfleksiä eli alaspäin osoittavaa nuolenkärkeä. Joskus hattu muistuttaa pikemminkin kirjaimen perään lisättyä [[heittomerkki]]ä (’), mutta tällöin se tulkitaan saman tarkkeen [[Typografia|typografiseksi]] muunnelmaksi.

Tyypillisesti hattu merkitsee sibilantin yhteydessä, että se ääntyy postalveolaarisena eli niin sanotusti suhuäänteenä, ja muunlaisen konsonantin yhteydessä [[Liudennus|liudentumista]]. [[Kiinan kieli|Kiinan kielen]] siirtokirjoituksessa hatulla voidaan merkitä sävelkulkua, joka ensin laskee ja sitten nousee.

Hatullisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''heittomerkin'' näppäintä (joka sijaitsee Ä-näppäimen oikealla puolella) yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|*'}} + {{Näppäin|S}} → [[š]]

==== {{ankkuri|Kaksoisakuutti}} Kaksoisakuutti (Ő/ő) ====
Nimestään huolimatta kaksoisakuuttikaan ei kirjaimellisesti ottaen ole korkomerkki vaan eräänlainen akuutin ja treeman (¨) risteytys, jolla [[Unkarin kieli|unkarissa]] osoitetaan etuvokaalien [[Ü|Ü/ü]] ja [[Ö|Ö/ö]] ääntyminen pitkänä.

Kaksoisakuutillisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''Å-kirjaimen'' näppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Å}} + {{Näppäin|O}} → [[ő]]

=== Kaarevia ja viivamaisia tarkkeita ===

==== {{ankkuri|Tilde}} Tilde eli aaltoviiva (Ã/ã, Ñ/ñ) ====
{{Pääartikkeli|[[Aaltoviiva]]}}
Tilde eli [[aaltoviiva]] on kehittynyt n-kirjaimesta, joka on alettu kirjoittaa sitä edeltäneen kirjaimen yläpuolelle (vrt. ogonek). Tyypillisesti tilde merkitsee [[Ñ|Ñ/ñ]]-kirjaimen yhteydessä [[liudennus]]ta ja [[vokaali]]n yhteydessä [[nasaali]]äännettä. [[Viron kieli|Viron kielessä]] kirjain [[Õ|Õ/õ]] merkitsee kuitenkin laveaa puolisuppeaa takavokaalia {{IPA|[ɤ]}} (eli laveana ääntyvää o:ta) ja [[koltansaame]]ssa taas laveaa puolisuppeaa keskivokaalia {{IPA|[ɘ]}}.

Tildellisen kirjaimen voi suomalaisella näppäimistöllä kirjoittaa painamalla ensin ''treeman'' tarkenäppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|¨}} + {{Näppäin|A}} → [[ã]]

==== {{ankkuri|Yläpuolinen ympyrä}} Yläpuolinen ympyrä (Å/å, Ů/ů) ====
{{Pääartikkeli|[[Yläpuolinen ympyrä]]}}
Yläpuolinen ympyrä on suomalaisittain tuttu etenkin [[Ruotsin kieli|ruotsin]], [[Tanskan kieli|tanskan]] ja [[Norjan kieli|norjan]] kirjaimesta [[Å|Å/å]] ([[äänne]]arvoltaan pyöreä [[takavokaali]], joka voi olla puolisuppea {{IPA|[oː]}} tai puoliväljä {{IPA|[ɔ]}}). [[Tšekin kieli|Tšekin kielessä]] esiintyvä [[Ů|Ů/ů]] ääntyy perusmuotoisessa sanassa samoin kuin [[Ú|Ú/ú]] pidentyneenä pyöreänä suppeana takavokaalina {{IPA|[uː]}}, mutta taivutetussa sanassa se muuttuu lyhyeksi puolisuppeaksi takavokaaliksi {{IPA|[o]}}.

Ympyrällisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''Å-kirjaimen'' näppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Shift|Å}} + {{Näppäin|U}} → ů

==== {{ankkuri|Lyhyysmerkki}} Lyhyysmerkki (Ă/ă) ====
Lyhyysmerkki eli breve on ylöspäin avautuva puoliympyrän kaari, joka asemoituu kirjaimen yläpuolelle. Sen perustehtävä on osoittaa vokaalin ääntyvän lyhyenä riippumatta siitä, onko se painollinen. [[Romanian kieli|Romanian kielen]] kirjain [[Ă|Ă/ă]] on [[Välinen keskivokaali|välisen keskivokaalin]] {{IPA|[ə]}} merkki, ja [[Turkin kieli|turkissa]] puolestaan kirjain [[Ğ|Ğ/ğ]] on itsessään mykkä, mutta osoittaa edeltävän vokaalin ääntyvän pitkänä.

Lyhyysmerkillisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''[[Heittomerkki|heittomerkin]]'' näppäintä (joka sijaitsee Ä-näppäimen oikealla puolella) yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Shift|*'}} + {{Näppäin|A}} → ă

==== {{ankkuri|Pituusmerkki}} Pituusmerkki (Ā/ā) ====
{{Pääartikkeli|[[Pituusmerkki]]}}
Pituusmerkki eli makron on kirjaimen yläpuolelle asemoituva vaakaviiva, joka tyypillisesti osoittaa vokaalin ääntyvän pitkänä. [[Kiinan kieli|Kiinan kielen]] siirtokirjoituksessa pituusmerkki voi osoittaa tasaista sävelkulkua.

Pituusmerkillisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''treeman'' tarkenäppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Shift|¨}} + {{Näppäin|A}} → ā

==== {{ankkuri|Poikkiviiva}} Poikkiviiva (Ł/ł, Đ/đ) ====
{{Pääartikkeli|[[Poikkiviiva]]}}
Poikkiviiva voi olla vino, kuten [[Puolan kieli|puolan]] kirjaimessa [[Ł|Ł/ł]] {{IPA|[w]}} ja [[Tanskan kieli|tanskan]] kirjaimessa [[Ø|Ø/ø]] (ns. tanskalainen ö), tai vaakasuora, kuten [[Saamelaiskielet|saamelaiskielten]] kirjaimissa [[Đ|Đ/đ]], [[Ǥ|Ǥ/ǥ]] ja [[Ŧ|Ŧ/ŧ]].

Poikkiviivaa ei pidetä varsinaisena tarkkeena, sillä Unicode-merkistössä poikkiviivallisia kirjaimia ei ole muodollisesti määritelty [[Koostemerkki|koostemerkeiksi]], jotka olisivat hajotettavissa kantamerkiksi ja [[Yhdistyvä tarke|yhdistyväksi tarkkeeksi]].<ref name="Korpela 2011: 134"/> [[Laajennettu suomalainen näppäimistö]] sisältää kuitenkin poikkiviivallisten kirjainten tuottamiseksi erityisen tarkenäppäimen. Oikeastaan tarkenäppäimiä on kaksi, sillä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ajateltu, näppäimistön vasemmassa yläkulmassa sijaitseva [[Pykälämerkki|pykälämerkin]] näppäin puuttuu joistain näppäimistöistä, mutta sen sijasta voidaan yhtä hyvin käyttää [[L]]-kirjaimen näppäintä. Poikkiviivallisen kirjaimen voi siis kirjoittaa painamalla ensin joko ''§''-näppäintä tai ''L''-näppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|§}} + {{Näppäin|L}} → ł
:{{Näppäin|AltGr|L}} + {{Näppäin|L}} → ł

=== Koukkumaisia tarkkeita ===

==== {{ankkuri|Sedilji}} Sedilji (Ç/ç, Ņ/ņ, Ģ/ģ) ====
Sedilji ({{k-es|cedilla}}, alkujaan ''zedilla'' ’pieni z’, {{k-fr|cédille}}) on kehittynyt koukullisesta z-kirjaimesta (vrt. [[ʒ]]) ja tyypillisesti näyttää vasemmalle kääntyvältä pieneltä koukulta kirjaimen alla. Joidenkin kirjainten yhteydessä sedilji voi näyttää alapuoliselta pilkulta, joka yleensä kuitenkin tulkitaan vain sediljin [[typografia|typografiseksi]] muunnelmaksi. Pienaakkosen ģ yhteydessä sedilji asemoituu ylösalaisin kirjaimen päälle, koska alle se ei kunnolla mahdu.

Sediljiä ei enää käytetä espanjassa, josta se on lähtöisin, mutta esimerkiksi [[Ranskan kieli|ranskassa]] ja [[Portugalin kieli|portugalissa]] esiintyvä [[Ç|Ç/ç]]-kirjain osoittaa, että takavokaalin tai konsonantin edessä yleensä [[klusiili]]na {{IPA|[k]}} ääntyvä [[C|C/c]] edustaakin [[sibilantti]]a {{IPA|[s]}}. Muissa kielissä sediljillä voidaan merkitä myös konsonantin ääntymistä [[Liudennus|liudentuneena]] tai postalveolaarisena eli suhuäänteenä.

Sediljillisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''akuutin'' tarkenäppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|`´}} + {{Näppäin|C}} → [[ç]]

==== {{ankkuri|Alapuolinen pilkku}} Alapuolinen pilkku (Ș/ș) ====
Alapuolinen pilkku on [[Romanian kieli|romanian]] kirjaimissa [[Ș|Ș/ș]] {{IPA|[ʃ]}} ja [[Ț|Ț/ț]] {{IPA|[ts]}} esiintyvä tarke, joka on muodollisesti määritelty eri tarkkeeksi kuin sedilji. Käytännössä romanian alapilkulliset kirjaimet silti usein korvataan sedilji-s:llä ([[Ş|Ş/ş]]) ja sedilji-t:llä ([[Ţ|Ţ/ţ]]), joiden sedilji saattaa joissain [[Fontti|fonteissa]] näyttääkin alapuoliselta pilkulta.

==== {{ankkuri|Ogonek}} Ogonek eli häntä (Ą/ą) ====
Ogonek ([[Puolan kieli|puolaksi]] ’pieni häntä’) on oikealle kääntyvä koukkumainen lisäke kirjaimen alapuolella. Se on jäänne kantamerkin alapuolelle lisätystä n-kirjaimesta (vrt. [[aaltoviiva|tilde]]) ja tyypillisesti osoittaa vokaalin ääntyvän [[nasaali]]sena. [[Liettuan kieli|Liettuan kielestä]] vokaalin nasaalisuus on kuitenkin äännepiirteenä kadonnut ja sen sijaan ogonek ensisijaisesti osoittaa vokaalin ääntyvän pitkänä.

Ogonekillisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''akuutin'' tarkenäppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Shift|`´}} + {{Näppäin|A}} → ą

==== {{ankkuri|Sarvi}} Sarvi (Ơ/ơ) ====
Oikealle ja ylöspäin kaartuva sarvi [[vietnamin kieli|vietnamin]] kirjaimissa [[Ơ|Ơ/ơ]] {{IPA|[ɤ]}} ja [[Ư|Ư/ư]] {{IPA|[ɯ]}} osoittaa, että vokaali ei äännykään pyöreänä vaan laveana.

Sarvellisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''P-kirjaimen'' näppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|P}} + {{Näppäin|O}} → ơ

==== {{ankkuri|Yläpuolinen koukku}} Yläpuolinen koukku (Ả/ả) ====
Vokaalin yläpuolelle piirrettyä pisteetöntä kysymysmerkkiä muistuttava koukku osoittaa [[vietnamin kieli|vietnamissa]] erityistä [[tooni]]a, jossa [[sävel|sävelkorkeus]] ensin putoaa ja sitten nousee.

Yläkoukullisen kirjaimen voi [[Laajennettu suomalainen näppäimistö|laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä]] kirjoittaa painamalla ensin ''P-kirjaimen'' näppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sen jälkeen erikseen kantamerkin näppäintä:

:{{Näppäin|AltGr|Shift|P}} + {{Näppäin|A}} → ả

== Katso myös ==
* [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto]]
* [[Uralilainen foneettinen aakkosto]]
* [[Ääkköset]]
* [[Umlaut]]
* [[Heavy metal -umlaut]]
* [[Nikkud]]
* [[Shī shì shí shī shǐ]]

== Lähteet ==
* {{Verkkoviite | Osoite = https://jkorpela.fi/kirjaimet/tarinoita.pdf | Nimeke = Kirjainten tarinoita | Tekijä = Jukka K. Korpela | Tiedostomuoto = PDF | Ajankohta = 14.1.2011 | Viitattu = 20.4.2014}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=

<ref name="Korpela 2011: 8">Korpela 2011: s. 8 (luku 2.2, Latinalaisen aakkoston kehitys → Tarkkeet). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 21">Korpela 2011: s. 21 (luku 2.6, Merkki ja merkin idea → Tarkenäppäimet). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 75">Korpela 2011: s. 75 (luku 3, Kirjainten A–Ö tarinoita → Ii). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 128">Korpela 2011: s. 128 (luku 3, Kirjainten A–Ö tarinoita → Ää → ”A umlaut”). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 132">Korpela 2011: s. 132 (luku 4.1, Tarkennusta tarkkeen käsitteeseen). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 132–134">Korpela 2011: s. 132–134 (luku 4.1, Tarkennusta tarkkeen käsitteeseen → Yhdistyvät tarkkeet ja tarkkeenomaiset merkit). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 134">Korpela 2011: s. 134 (luku 4.1, Tarkennusta tarkkeen käsitteeseen → Poikkiviivaa ei pidetä tarkkeena). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 136">Korpela 2011: s. 136 (luku 4.2, Tarkkeet tarkasti oikein! → Tarkkeet myös versaaleihin). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 192–193">Korpela 2011: s. 136 (luku 6.42, Ranska → Ranskan suuri oikeinkirjoitusuudistus). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="Korpela 2011: 206–208">Korpela 2011: s. 206–208 (luku 6.62, Vietnam). Viitattu 20.4.2014.</ref>

<ref name="sirkumfleksi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.200words-a-day.com/circumflex-in-french.html | Nimeke = What is a Circumflex in French? All About the Hat on French Letters â, ê, î, ô, û | Tekijä = | Tiedostomuoto = HTML | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = 200 Words a Day | Viitattu = 10.8.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>

}}

[[Luokka:Tarkkeet|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]