Symmetrinen puolustus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Symmetrinen puolustus
a b c d e f g h
8
Chessboard480.svg
a8 musta torni
b8 musta ratsu
c8 musta lähetti
d8 musta kuningatar
e8 musta kuningas
f8 musta lähetti
g8 musta ratsu
h8 musta torni
a7 musta sotilas
b7 musta sotilas
e7 musta sotilas
f7 musta sotilas
g7 musta sotilas
h7 musta sotilas
c5 musta sotilas
d5 musta sotilas
c4 valkea sotilas
d4 valkea sotilas
a2 valkea sotilas
b2 valkea sotilas
e2 valkea sotilas
f2 valkea sotilas
g2 valkea sotilas
h2 valkea sotilas
a1 valkea torni
b1 valkea ratsu
c1 valkea lähetti
d1 valkea kuningatar
e1 valkea kuningas
f1 valkea lähetti
g1 valkea ratsu
h1 valkea torni
8
7 7
6 6
5 5
4 4
3 3
2 2
1 1
a b c d e f g h
Siirrot 1.d4 d5 2.c4 c5
Avausperhe Kuningatargambiitti
Muut nimet Itävaltalainen puolustus
Chessgames.com opening explorer
Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Symmetrinen puolustus on shakkiavaus, joka alkaa yleensä siirroilla

1.d4 d5
2.c4 c5

Avaus esiintyi ensimmäisen kerran Alessandro Salvion kirjoittamana vuonna 1604. Avausta kutsutaan myös nimellä itävaltalainen puolustus sitä tutkineiden itävaltalaisten Hans Haberditzin, Hans Müllerin ja Ernst Grünfeldin mukaan.[1]

2...c5 on mustan vasta kahdeksanneksi suosituin vastaus valkean toiseen siirtoon ja antaakin valkealle tilastollisesti voiton 60 prosentissa peleistä.[2] Valkean suosituin jatko on pelata 3.Rf3,[3] mikä voi johtaa avauksen transponoitumiseen Tarraschin puolutukseksi.

Valkean toinen mahdollisuus on pelata 3.cxd5, jolloin mustan ei kannata vastata 3...Dxd5, koska jatkot 4.Rf3 cxd4 5.Rc3 Da5 6.Rxd4 ja 5...Dd8 6.Dxd4 Dxd4 7.Rxd4 antavat valkealle ison kehitysedun.[4] Mustalle suositellaan sen sijaan jatkoa 3...Rf6 tarkoituksena lyödä d5-sotilas ratsulla. Mahdollisia jatkoja ovat esimerkiksi 4.Rf3 cxd4 5.Rxd4 Rxd5 6.e4 Rc7 ja 4.e4 Rxe4 5.dxc5 Rxc5 6.Rc3 e6.[5][6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess. (toinen painos). Oxford University Press, 1992. ISBN 0-19-866164-9. (englanniksi)
  2. COE
  3. COE
  4. Pachman, Luděk (1982). The Opening Game in Chess. Routledge & Kegan Paul, p. 140. ISBN 0-7100-9222-9.
  5. Nunn, John (ed.), et al. (1999). ”1 d4 d5 and Unusual Replies to the Queen’s Gambit”, Nunn’s Chess Openings. Everyman Chess, p. 365. ISBN 1-8574-4221-0.
  6. Kasparov, Garry, and Raymond Keene (1989, 1994). ”Queen’s Gambit”, Batsford Chess Openings 2. Henry Holt, p. 80. ISBN 0-8050-3409-9.