Suometsä

Suometsät ovat soita, joilla kasvaa metsän tapaan myös puita. Suomessa suometsiin kuuluvia suotyyppejä ovat räme, luhta ja korpi.

Suomalaisen suometsien tutkimuksen uranuurtaja oli professori Oskari Lukkala.

Suometsien ollessa talousmetsiä suo yleensä ojitetaan, koska muuten suometsän talouskäyttö olisi tuskin mahdollista muualla kuin korvissa. Suometsissä puuston laatu on jo luonnostaan vaihteleva ja ojitus lisää tätä epätasaisuutta. Puiden pittuus- ja paksuuskasvu vaihtelee suuresti. Vasta ojitetulla suometsäalueella puuston tiheys on vaihteleva, mutta tiheys tasaantuu myöhemmin. Suometsän uudistumiskyky riippuu puuston koosta ja kasvukunnosta. Ensimmäisen harvennushakkuun jälkeen taimikolle tehdään ensimmäinen varhaishoito. Tällöin tehdään varhaisperkaus 1-2 m pituuteen.

Metsän kasvussa sitoutuu hiiltä, mutta turvekerroksen hajoaminen saattaa olla hiilen päästölähde. Päästöjen määrä on riippuvainen pohjaveden korkeudesta, sillä pohjaveden yläpuolella turve hajoaa nopeammin kuin sen alapuolella. Suometsä on hiilinielu niin kauan kuin puuston ja maaperän sisältämän hiilen kokonaismäärä kasvaa, mutta jos suometsän kyky varastoida hiiltä pienenee, metsä muuttuu hiilinielusta hiilen lähteeksi. Suometsän ilmastoystävällisyyden kannalta on olennaista vesitalouden kestävän kehityksen mukainen hoito, jolloin ojista uudistetaan vain ne, jotka on välttämätöntä uudistaa. Myös suometsien raivaaminen pelloiksi tai turpeentuotantoalueiksi on pienentänyt metsien hiilinielua.

Lähteet

Metsätyyppiopin mukaiset Suomen metsien kasvupaikkatyypit, suotyypit ja suoyhdistymätyypit