Suomalainen maatiaiskana

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Roope tyttärensä Sipin kanssa tunkiolla kuopsuttelemassa.jpg

Suomalainen maatiaiskana on suomalainen kanarotu, joka on ollut Suomen uhanalaisimpia kotieläinrotuja. Nykyään se on saatu elvytettyä melkein kokonaan takaisin ja se onkin tuttu näky kotitarvekanaloissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen maatiaiskanan juuret juontavat rautakaudelle ja se on sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin. Myöhemmin nämä paikalliset kanat ovat risteytyneet tuotujen rotukanojen kanssa; nykyiset maatiaiskanat ovat näiden risteytymien jälkeläisiä. 1960-luvulla kotoperäisen kanarodun luultiin kokonaan hävinneen, sillä uudet tuontirodut olivat parempine tuotanto-ominaisuuksineen vallanneet alaa. 1970-luvulla kuitenkin löydettiin Savitaipaleelta kanakanta, joiden hautomista poikasista sai alkunsa "savitaipaleenkana", Suomen yleisin maatiainen. Kanakantoja on nyt löydetty yli kymmenen, ja ne ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan. Savitaipaleenkanan lisäksi tunnetaan muun muassa kiuruveden-, jussilan-, alhon-, piikkiön- ja hornionkannat. Kannat ovat säilyneet yksittäisten ihmisten säilytystyön tuloksena.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on vuonna 1998 perustanut maatiaiskanalle oman säilytysohjelman. Ohjelmassa mukana olevat sitoutuvat säilyttämään kanakantaa lajityypillisissä olosuhteissa vähintään neljä vuotta.

Ulkonäkö ja luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen maatiaiskanan ulkomuoto, koko ja luonne vaihtelevat eri kannoissa. Höyhenpeitteen väri vaihtelee. Maatiaiskanat ovat yleissävyltään tummia, mutta on olemassa myös kermanvaaleita ja punaruskeita yksilöitä. Musta on yleisin väri, sitäkin on kiiltävän mustaa ja nokimustaa. Harmaat ja ruskehtavat ovat myös tavallisia. Harvinaisempia ovat vaaleanruskea ja kermanvalkoinen. Kooltaan maatiaiset vastaavat kevyttä munijarotua. Munat ovat 40–55 gramman painoisia, valkoisia tai vaaleanruskeita ja joskus pilkullisia.

Maatiaisten ominaispiirteisiin kuuluu elinvoimaisuus, omatoiminen ravinnonetsiminen, voimakas hautomisvietti, pitkäikäisyys ja kylmänkestävyys. Pienkanalaan maatiaiskana soveltuu monen mielestä kaikista roduista parhaiten.

Kannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantojen nimet viittaavat kantojen löytöpaikkoihin.

  • Piikkiönkanta
  • Alhonkanta
  • Hornionkanta
  • Savitaipaleenkanta
  • Ilmajokenkanta
  • Kiuruvedenkanta
  • Hämeenkanta
  • Lindellinkanta
  • Iitinkanta
  • Tyrnävänkanta
  • Jussilankanta
  • Luumäenkanta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]