Sukeltaja-antiloopit
| Sukeltaja-antiloopit | |
|---|---|
 Metsätöyhtöantilooppi (Cephalophus silvicultor) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: |
Sukeltaja-antiloopit Cephalophinae Gray, 1871 |
| Suvut [1] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sukeltaja-antiloopit (Cephalophinae) on onttosarvisten sorkkaeläinten alaheimo. Siihen kuuluu 19 lajia, jotka jaetaan kolmeen sukuun.[1] Ne elävät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Monet lajit ovat uhanalaisia.
Sukeltaja-antiloopeista on toisinaan käytetty myös nimeä duikerit, johtuen niiden afrikaansinkielisestä nimestä duiker, joka merkitsee sukeltajaa.[2] Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti vuonna 2008 alaheimolle uutta suomenkielistä nimeä ”puikkijat”.[3]
Sukeltaja-antiloopeilla on lyhyet jalat ja vanttera takapää. Vaaran uhatessa ne syöksähtelevät eli ”sukeltavat” pensaikon läpi. Kaikki lajit ovat saman muotoisia, mutta koko vaihtelee suuresti viisikiloisista Philantomba-lajeista yli 80-kiloiseen metsätöyhtöantilooppiin (Cephalophus silvicultor). Sukupuolet ovat suunnilleen saman näköisiä, niillä lajeilla joilla on sarvet sekä koiras että naaras ovat sarvekkaita. Naaraat ovat hiukan suurempia kuin koiraat.[4]
Sukeltaja-antiloopit syövät hedelmiä, jotkin lajit myös lihaa. Ne seuraavat usein sademetsän lehvästössä liikkuvia apinoita napatakseen näiltä maahan pudonneita hedelmiä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Cephalophinae Wilson & Reeder
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 116–118. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Nimistöehdotus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Subfamily Cephalophinae Ultimate Undulate
|