St. Helensin purkaus 1980

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
St. Helensin purkaus 1980
Purkautuvaa tuhkaa
Purkautuvaa tuhkaa
Päivämäärä 18. toukokuuta 1980
Tapahtumapaikka Skamanian piirikunta, Washington, Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Syy St. Helensin tulivuoren purkautuminen
Kuolleita 57
Omaisuusvahinko 1,1 miljardia USD

St. Helensin tulivuori purkautui vuonna 1980 Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vulkaanisella räjähdysasteikolla 18. toukokuuta tapahtunut purkaus oli luokkaa 5.

Ennen purkausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laavan kerääntyminen vuoren pinnan alle nostatti pohjoisrinteelle suuren ”paiseen”. Kuva huhtikuun 27. päivältä 1980.

Vuorella ei mitattu maanjäristyksiä ennen vuotta 1972, jolloin sinne asennettiin seismometrit. Vuosina 1975–1980 mitattiin yhteensä 44 järistystä vuoren läheisyydessä.[1]

Ensimmäinen merkki tulivuoren heräämisestä oli 4,2 magnitudin maanjäristys 20. maaliskuuta, jota edelsi muutama pienempi järistys. Vuoresta purkautui samoihin aikoihin satoja freaattisia purkauksia, jotka aiheutuivat kuuman vesihöyryn pyrkiessä pinnalle[2]. Kyseessä oli ensimmäinen suuri purkaus Yhdysvaltain mannerosissa sitten Lassen Peakin vuosien 1914–1917 purkauksen.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkan leviäminen muualle Yhdysvaltoihin.

Purkausten mittaamiseen ja vertailuun käytettävä vulkaaninen räjähdysasteikko ottaa huomioon purkaustuotteiden määrän ja leviämisen ilmakehässä. Asteikko ulottuu nollasta kahdeksaan. St. Helensin purkaus määritettiin luokkaan VEI 5, mutta vain täpärästi, koska voimakkaasta purkauksesta huolimatta sen magman määrä jäi vähäiseksi. Tämän tason purkauksia tapahtuu keskimäärin kerran kahdessa vuosikymmenessä. Purkauksen seurauksena kuoli 57 ihmistä, mikä on vähän verrattuna muihin vastaavan laajuisiin purkauksiin. Kuolleiden määrä olisi ollut huomattavasti suurempi, jollei olisi annettu uhkavaroitusta ja rajoitettu pääsyä vaara-alueelle.[4] Purkauksessa vapautuneen lämpöenergian määräksi arvioidaan 24 megatonnia, josta 7 megatonnia räjähdyksen seurauksena. Ilmakehään vapautui noin 1,07 km³ tuhkaa.[5]

Presidentti Jimmy Carter totesi alueen näyttävän Kuutakin autiommalta. Kongressi perusti vuoren alueelle Mount St. Helens National Volcanic Monument -suojelualueen, jonka pinta-ala on 445 km².[6]

Interstate 90 -tie Seattlen ja Spokanen välillä oli suljettu viikon ajan, ja Washingtonin itäosissa suljettiin useita lentokenttiä tuhkan ja huonon näkyvyyden vuoksi[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tilling, Robert I., Topinka, Lyn ja Swanson, Donald A.: Eruptions of Mount St. Helens: Past, Present, and Future. United States Geological Survey, 1990. Kirjan verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mount St. Helens, Washington, Precursors to the May 18, 1980 Eruption 2010. US Geological Survey. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
  2. VHP Photo Glossary: Phreatic eruption USGS. Viitattu 19.6.2014. (englanniksi)
  3. Tilling, Robert I., Topinka, Lyn ja Swanson, Donald A.: ”Reawakening and Initial Activity”, Eruptions of Mount St. Helens: Past, Present, and Future. United States Geological Survey, 1990. Kirjan verkkoversio (viitattu 31.5.2014). (englanniksi)
  4. Eruptions of Mount St. Helens: Past, Present, and Future: "Comparisons With Other Eruptions" USGS 1990. Viitattu 15.3.2017
  5. Mount St. Helens – From the 1980 Eruption to 2000 United States Geological Survey. Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
  6. Patty Murray: 25th Anniversary of the Mount St. Helens Eruption (PDF) Congressional Record – Senate. 17.5.2005. U.S. Government Printing Office. Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
  7. Eruptions of Mount St. Helens: Past, Present, and Future: "Impact and aftermath" USGS 1990. Viitattu 17.6.2014.