St. Elmo (vuoden 1914 elokuva)
| St. Elmo | |
|---|---|
| Ohjaaja | Bertram Bracken ja/tai J. Gordon Edwards |
| Käsikirjoittaja | William Jossey |
| Perustuu | Augusta Jane Evansin romaaniin St. Elmo |
| Tuottaja | William Fox |
| Pääosat | William Jossey |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Balboa Amusement Producing Company |
| Levittäjä | Fox Film Corporation |
| Ensi-ilta | Elokuu 1914 |
| Kesto | 6 kelaa |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
St. Elmo on vuodelta 1914 oleva yhdysvaltalainen mykkädraamaelokuva, jonka tuotti Balboa Amusement Producing Company ja jonka levityksestä vastasi William Foxin Box Office Attractions Company. Se oli ensimmäinen koko illan elokuvan mittainen elokuva-adaptaatio Augusta Jane Evansin samannimisestä romaanista vuodelta 1866. Tarina seuraa nimikkohenkilön (William Jossey) elämää, ja elokuvassa hän tappaa serkkunsa (Francis McDonald) rakkaudesta Agnesiin (Madelina Pardee), joutuu pahoille teille ja lopulta löytää pelastuksen ja rakkauden Ednan (Gypsy Abbot) luota. Kiistaa on siitä, kuka ohjasi elokuvan; monet lähteet katsovat ohjaajaksi Bertram Brackenin, kun taas toiset listaavat St. Elmon J. Gordon Edwardsin debyyttiohjaukseksi
Jotkut arvostelijat kehuivat maisemia ja yleistä tuotantolaatua pitäen elokuvaa parannuksena romaanien näyttämösovituksiin. Toisten mielestä maisemat olivat epäolennaisia ja tarina sekava. Huolimatta vaihtelevansävyisistä arvosteluista elokuva oli taloudellisesti onnistunut ja tietojen mukaan rikkoi katsojaennätyksiä. Seuraavana vuonna St. Elmoon liittymättömän Evansin romaanin, Beulahin, elokuva-adaptaatiota markkinoitiin jatko-osana. Kuten useimpien Balboa Studiosin elokuvien kanssa, St. Elmon nykyään uskotaan olevan kadonnut.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
St. Elmo Murray ja Murray Hammond, hänen serkkunsa ja paras ystävänsä, ovat kumpikin rakastuneita nuoreen naiseen nimeltään Agnes Hunt. Vaikka Agnes rakastaa Murrayta, hän hylkää miehen tämän köyhyyden vuoksi. Sen sijaan hän hyväksyy varakkaan St. Elmon kosinnan. St. Elmon äiti pitää tanssiaiset kihlausta juhlistaakseen. Sen jälkeen kun kihlauksesta on julkisesti ilmoitettu, Murray ja Agnes tapaavat salaisesti puutarhassa. St. Elmolle paljastuu heidän suhteensa ja hän haastaa Murrayn kaksintaisteluun ja tappaa serkkunsa ensimmäisellä laukauksella. Paholainen riivaa St. Elmon, ja hänestä tulee julma vaeltaja ja hän levittää kurjuutta ja epäonnea minne matkaakaan.
20 vuotta myöhemmin ingenue -tyylinen Edna Earle matkaa junalla toivoen löytävänsä töitä puuvillatehtaasta hänen isänsä, kylän sepän, kuoleman jälkeen. Juna suistuu raiteilta, ja St. Elmo pelastaa hänet palavista junan raunioista. Tämä teko asettaa St. Elmon pelastuksen tielle hänen ja Ednan hitaasti rakastuessa. St. Elmon alun pitäen suunnitellessa lähteä kaukaisille maille näky Kristuksesta johdattaa hänet auttamaan köyhiä. Paholaisesta vapauduttuaan hänestä tulee pappi ja hän menee naimisiin Ednan kanssa.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| William Jossey | … | St. Elmo Murray |
| Mollie McConnell | … | Mrs. Murray |
| Madeline Pardee | … | Agnes Hunt |
| Francis McDonald | … | Murray Hammond |
| Gypsy Abbott | … | Edna Earle |
| Henry Stanley | … | Parson Hammond |
| Richard Johnson | … | Mr. Grady |
| Gus Leonard | … | Gabe |
| Eulalie Jensen | … | Hagar |
| Fred Whitman | … | Dent |
| Frank Erlanger | … | Clinton |
Elokuvan tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Augusta Jane Evansin romaani St. Elmo vuodelta 1866 oli yksi 1800 -luvun myydyimpiä romaaneja, jonka ylitti myyntimäärissä tuona aikana vain Setä Tuomon tupa ja myöhemmin Ben Hur. Romaanin menestyksen myötä tuli laajaa kulttuurista vaikutusta. Monenlaiset kuluttajatuotteet, hotellit, höyrylaivat, rautatievaunut ja jopa useat kaupungit nimettiin kirjan mukaan, ja monet perheet nimesivät lapsensa sen henkilöhahmojen mukaan. Vaikka teatterisovitusta kohtaan oli huomattavaa kiinnostusta, Evans oli huolissaan, miten romaanin teemat esitettäisiin näyttämöllä ja vasta vuonna 1909 hyväksyi ensimmäisen St. Elmo -näytelmän käsikirjoituksen. Muita näyttämöversioita, joista monet olivat taloudellisesti onnistuneita, kehitettiin nopeasti hänen kuolemansa jälkeen tuona vuonna. Ensimmäiset elokuvaversiot tarinasta seurasivat pian. Vuonna 1910 Thanhouser Company valitsi St. Elmon toiseksi tuotannokseen, ja Vitagraph Studios tuotti oman sovituksensa samana vuonna. Kummatkin olivat yksikelaisia lyhytelokuvia
Vuonna 1914 työskennellessään Balboa Amusement Producing Companylle kirjoitti William Jossey ensimmäisen käsikirjoituksen koko illan elokuvan mittaiselle elokuvasovitukselle. Kuvaaminen tapahtui Kalifornian Long Beachissa, missä Balboa Studios sijaitsi. Filmikuvaa rakenteilla olevasta, oikeasta kirkosta elokuvastudion vastapäisellä kadulla käytettiin kohtaukseen, jossa St. Elmo rakensi kirkkoa. Tuon ajan kirjoittajat katsovat Bertram Brackenin ohjaajaksi, kuten jotkin nykyajan lähteet, mukaan lukien American Film Institute. Toiset pitävät elokuvaa J. Gordon Edwardsin debyyttiohjauksena. Kummallakin miehellä oli myöhemmin pitkä ura Fox Filmin ohjaajana
Balboa Studios korosti elokuvan tuotantoarvoa ja taiteellisuutta sen markkinoinnissa; sen elokuvajuliste mainostaa "194 upeaa näkymää". Balboa Studios ei kuitenkaan ollut elokuvalevittäjä, ja niinpä toukokuussa 1914 he tekivät sopimuksen William Foxin Box Office Attractions Companyn kanssa, jotta Fox hoitaisi kaikkien Balboa Studiosin filmien levityksen, aloittaen levityksen St. Elmosta. Kopioita näistä elokuvista näytettiin Foxin teattereissa tai vuokrattiin muille teatterin toimiluvan omistajille
Vastaanotto ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen ajan arvostelut olivat sävyltään erisuuntaisia. Motion Picture News -lehdessä A. Danson Mitchelin mielestä elokuva oli ylivertainen romaanin näyttämösovituksiin verrattuna. Moving Picture Worldin Hanford Judson antoi myös yleisesti positiivisen arvostelun uskoen, että sen tuotanto-ominaisuudet ja populaari viehätysvoima enemmän kuin kompensoivat joidenkin kohtausten "keinotekoisuutta". Kaikki kriitikot eivät kehuneet elokuvaa. Movie Pictorial -lehden Vanderheyden Fyes tunsi, että muualla kiitelty Long Beach -näkymä oli epäolennainen juonen suhteen ja että sovitettu tarina oli "hämmentävä sekoitus"
St. Elmo oli taloudellinen menestys, joka Photoplayers' Weekly -lehden tietojen mukaan rikkoi katsojaennätyksiä
