Spatha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
2. vuosisadan jälkipuolelta olevan spathan jäljitelmä. Sotilaan asu on jäljitelmä noin vuoden 175 roomalaisen sotilaan asusta.

Spatha oli roomalainen pitkämiekka, joka otettiin käyttöön metallinkäsittelytaidon kehittyessä noin vuonna 50 jaa. Miekka taottiin seostamalla toisiinsa kankirautaa ja hiilestettyä terästä damaskoinnin tapaan. Näin miekasta tuli sekä joustava että sitkeä.

Itse miekka oli gladius, jonka pituutta oli lisätty roimasti ja terän leveyttä kavennettu. 60-senttisen gladiuksen sijaan oli spatha usein metrinkin pituinen. Miekka oli mitoiltaan suunnilleen 5–7 cm x 100 cm, ja poikkeuksetta suora kuten edeltäjänsä. Spathan käyttöönotto mahdollisti edistyneiden miekkailutekniikkojen kehittymisen, sillä sen ulottuvuus oli parempi kuin gladiuksen, ja sillä pystyi sekä lyömään että viiltämään pelkän pistämisen ja hakkaamisen sijaan. Lyhyt gladius oli hyvä ase käsikähmässä, mutta se oli lähes puhdas pistoase.

Miekkaa käytti aluksi vain ratsuväki, mutta Rooman valtakunnan myöhemmillä ajoilla se korvasi kokonaan gladiuksen, osittain muuttuneen sodankäynnin takia. Ratsuväki ja jousimiehet olivat tulleet ratkaisevampaan asemaan. Spathalla ylsi pidemmälle hevosen selästä, mikä antoi edun gladiukseen verrattaessa.

Spathaa pidetään keskiaikaisen pitkämiekan tärkeimpänä edeltäjänä. Varhaiskeskiajan pitkiä miekkojakin kutsutaan usein spatha-nimityksellä. Bysanttilaisella ajalla ase tunnettiin nimellä spathion, ja se oli katafrakti-ratsuväen sivuase.

Nimi spatha tulee kreikan kielen pitkulaista lehteä tai terää tarkoittavasta sanasta. Sana "spatha" on kantasanana romaanisten kielten "miekkaa" tarkoittaville sanoille:

  • italia: spada
  • espanja: espada
  • portugali: espada
  • ranska: epee
  • katalaani: espasa
  • romania: spata