Sosiaalinen verkostoanalyysi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sosiaalinen verkostoanalyysi tai verkostoanalyysi on joukko formaaleja tutkimusmenetelmiä, jotka keskittyvät erityisesti toimijoiden välisten suhteiden analyysiin. Verkostoanalyysissä tavoitteena on hahmottaa verkostojen rakennetta ja dynamiikkaa tai vaikkapa informaation liikettä verkostoissa. Menetelmän avulla voidaan tehdä havaintoja sekä yksittäisten toimijoiden rooleista verkostoissa että verkostojen rakenteesta ja niiden muutoksesta.[1]

Verkostoanalyysia perinteisesti soveltaviin tieteenaloihin kuuluvat sosiologia, sosiaalipsykologia ja viestinnän tutkimus. Viime aikoina menetelmän suosio on kasvanut myös politiikan tutkimuksessa, organisaatio- ja johtamistutkimuksessa sekä liiketaloustieteissä.

Verkostoanalyysin metodisena perustana on graafiteoria eli verkkoteoria, josta verkostotutkimus on perinyt keskeiset käsitteensä. Verkostoanalyysi ei ole yksi menetelmä vaan joukko menetelmiä ja teorioita toisistaan riippuvien ilmiöiden käsittelyyn. Sen juuret ovat 1700-luvun puolivälissä alkunsa saaneessa graafiteoriassa. Graafiteorian avulla voidaan tutkia matemaattisesti ja järjestelmällisesti monimutkaisia vuorovaikutuskuvioita, joiden tarkastelu tilastollisin menetelmin tai vaikkapa ääneen kuvailemalla olisi mahdotonta.[2]

Toimijoita verkostossa kuvataan termillä solmu, piste tai aktori (’node’, ’point’,’actor').Tarkastelun kohteena voi olla toimija (yksittäinen solmu), dyadi (kahden toimijan muodostama pari), triadi (kolme toimijaa), alaryhmä tai globaali verkosto. Toimijaa tarkastellessa mielenkiinnon kohteena voi olla solmun yhteyksien määrä. Dyadissa  mielenkiinto  kohdistuu  esim.  toimijoiden  välisten  suhteiden vastavuoroisuuteen. Viestijöiden suhteita toisiinsa kutsutaan linkiksi, siteeksi, kaareksi tai yhteydeksi (’link’, ’tie’,’arc’ ja ’connection’) suhteen ominaisuuksien mukaan. Sosiaalisen verkoston analyysissa suhteet voivat olla esim. sukulaisuutta, tavaranvaihtoa, resurssien tai tuen virtausta, vuorovaikutuksellista käyttäytymistä, jäsenyyttä tai tunneperäistä arviointia. Yhteys voi olla suunnattu tai suuntaamaton. Suunnatussa yhteydessä yhteydellä on erotettavissa lähettäjä ja vastaanottaja. Toinen yhteyden tärkeä ominaisuus on yhteyden voimakkuus. Voimakkuus voi olla dikotominen (yhteys on joko olemassa tai puuttuva) tai se voi olla arvotettu. Yhteyden arvo kuvaa suhteen voimakkuutta, intensiteettiä tai tiheyttä.

Verkostometriikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkoston ja sen toimijoiden verkostoasemasta johtuvia ominaisuuksia kutsutaan verkostometriikoiksi. Verkostometriikoista suosituimmat ovat erilaisia keskeisyysarvoja mittaavat keskeisyysluvut. Keskeisyys viittaa solmun toimijoiden sijaintiin verkoston rakenteessa. Keskeisyys on yhden pisteen ominaisuus, joka kertoo kuinka paljon yhdellä pisteellä on yhteyksiä tai lyhimpiä polkuja verkoston muihin solmuihin. Keskeiset toimijat pystyvät esimerkiksi viestintäverkostossa säätelemään viestinnän kulkua verkostossa. Verkoston keskeisimmät toimijat ovat myös eniten verkostoon sidoksissa.

Keskeisyysaste kuvaa solmun yhteyksien lukumäärää (’degree’). Keskeisyysasteesta voidaan päätellä solmun suosituimmuutta tai keskeisyyttä verkostossa, mutta siitä voidaan myös päätellä yhteyksien aiheuttamaa solmun kuormitusta. Solmut, joiden keskeisyysaste on nolla, kutsutaan isolaateiksi.

Läheisyys (’closeness’) kertoo kuinka ”lähellä” solmu on verkoston kaikista muista solmuista (eli monen solmun päässä kaikki muut solmut ovat). Läheisyyden perusteella voidaan päätellä, onko solmu yhteydessä hyvin yhdistettyihin solmuihin tai onko se itse hyvin yhdistetty. Keskeiset toimijat ovat yleensä muiden toimijoiden lähellä, joten niiden läheisyys on suuri.

Välillisyysluku saadaan laskemalla, kuinka monen solmun lyhyimmät polut kulkevat solmun kautta. Korkean välillisyysluvun saanut on keskeinen solmu esim. viestintäverkostossa, sillä hän pystyy säätelemään kauttaan kulkevaa muiden viestintää (ks. rakenteelliset aukot).

Verkoston tiheys on kenties perustavin koko verkoston ominaisuus, jota voidaan arvioida graafiteorian avulla. Tiheys kuvastaa verkoston solmujen välisten yhteyksien todellista määrää verrattuna kaikkiin mahdollisiin yhteyksiin. Tuloksena on siis luku nollasta yhteen. Täydellinen tiheys on silloin, kun kaikki verkoston solmut ovat yhteydessä toisiinsa. Suunnatussa matriisissa tiheyden laskemisessa otetaan huomioon yhteyksien suunta. Arvotetun verkoston tiheyden määrittämiseksi arvot pitää muuttaa esim. dikotomisiksi.

Myöhemmin verkostoanalyysiin on kehitetty muun muassa monenlaisia ekonometrisia menetelmiä, joiden avulla voidaan tutkia esimerkiksi kahden tai useamman verkoston rakenteen välisiä yhteyksiä tai verkoston rakenteen ja siihen kuuluvien toimijoiden ominaisuuksien välisiä yhteyksiä. Tietokoneiden kapasiteetin kasvu on tehnyt mahdolliseksi yhä suurempien verkostojen analyysin ja esimerkiksi simulointimenetelmien käytön verkostoanalyysissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huhtamäki, J., and O. Parviainen. "Verkostoanalyysi sosiaalisen median tutkimuksessa." Otteita verkosta-Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät (2013).
  2. Wasserman, Stanley & Faust, Katherine 1994: Social Network Analysis: Methods and Applications. Cambridge University Press, New York
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.