Sortavalan kaupungin historiallis-kansatieteellinen museo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sortavalan kaupungin historiallis-kansatieteellinen museo
Sortavalan museo toimi pisimpään Hallonbladin talossa Raatihuoneenkadulla.
Sortavalan museo toimi pisimpään Hallonbladin talossa Raatihuoneenkadulla.
Tyyppi kulttuurihistoriallinen museo, kansatieteellinen museo
Sijainti Sortavala
Perustettu 1883
Lakkautettu 1939
Ylläpitäjä Sortavalan kaupunki

Sortavalan kaupungin historiallis-kansatieteellinen museo (eli Laatokan Karjalan museo) toimi vuosina 1883–1939 Sortavalassa.[1] Aloitteen museon perustamisesta teki Sortavalan seminaarin lehtori O.A. Forsström (myöh. Hainari), joka lukeutuu myös Laatokka-lehden perustajakolmikkoon. Sortavalan museo oli vanhin Karjalassa toimineista museoista ja yksi koko Suomen vanhimmista museoista.[2] Sortavalan museo on arvotettu alansa uranuurtajaksi, yhdeksi maamme ensimmäisistä kansatieteellisistä museoista. [3] Sotien jälkeen Sortavalan museon historialliset kokoelmat sijoitettiin Joensuuhun Pohjois-Karjalan museoon. Esihistoriallinen esineistö on Museovirastolla.

Museon toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon tarkoituksena oli suomalaisen kansallistunnon herättäminen. Alkuvaiheessa esineitä kerättiin ”siitä kansatieteellisestä ympäristöstä”, josta kansalliseepoksemme Kalevala oli säilynyt jälkimaailmalle”.[1] Museon kokoelmia kartutettiin erityisesti vuosina 1883–1897. Esineitä kerättiin tuolloin pääasiassa Sortavalasta, Salmin, Ilomantsin ja Kurkijoen kihlakunnista sekä Aunuksen Karjalasta. Kalevalaisesta keruuympäristöstä valikoitiin museon kokoelmiin esimerkiksi metsästysaseita, kansanpukuja, taikakaluja, käspaikkoja ja kuosaleita. Näin museon kokoelmat muodostuivat yhtenäisiksi. [4] [5]

Sortavalan kaupungin historiallis-kansatieteellisen museon toiminta alkoi väliaikaistiloissa lehtori Mäkisen talossa. Sieltä päästiin muuttamaan vastavalmistuneelle raatihuoneelle 1885.[6] Kymmenen vuotta myöhemmin matka jatkui, kun valtioneuvoksetar Elisabeth Hallonblad antoi talostaan yhden huoneen museon käyttöön. Valtioneuvoksetar rakennutti sisätiloihin rajakarjalaisen savutupainteriöörin ja tilasi sinne kuvanveistäjä Robert Stigelliltä kaksi mallinukkea. Tupaan ja huoneeseen siirrettiin museon kansatieteellinen kokoelma raatihuoneelta.[4] Valtioneuvoksetar Hallonbladin kuoleman jälkeen koko rakennus siirtyi Sortavalan kaupungin omistukseen 1912 ja museo sai lisää huoneita. Museon toiminta keskeytyi vuosien 1918–1926 ajaksi. Sisällissodan aikana rakennus toimi sotilassairaalana ja sen jälkeen sotilaskotina.[7] [8]

Museotoiminta vilkastui museon päästyä takaisin omiin huoneisiinsa vuonna 1926. Ehdittiin kerätä laaja valokuvakokoelma Sortavalan kaupungin vanhemmista puurakennuksista ja panna alulle Laatokan kalastustapoja valaiseva kokoelma. Kaikkia esineitä ei voitu laittaa enää esille tilanpuutteen takia.[9] Tämä ongelma ratkesi, kun täysin uudistetun Seurahuoneen yhteyteen rakennettiin kaupungille erityinen valistustalo. Sortavalan museo sai aivan uudet tilat, jotka sijaitsivat 550-paikkaisen juhlasalin alla. [10] [11] Ennen muuttoa museon esinekokoelmat luetteloi Hulda Kontturi Kansallismuseosta. Museon avajaisia päästiin viettämään Seurahuoneen tiloissa kesällä 1939.[12] [13] Museonhoitaja Uuno Korhosen arvion mukaan syksyllä 1939 museossa oli yhteensä 2300 luetteloitua esinettä sekä numeroimattomia 600–800 kappaletta. [14]

Sortavalasta Joensuuhun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sortavalan museon toiminta uusissa tiloissa jäi lyhyeksi. Museoesineitä alettiin pakata lokakuussa 1939 talvisodan uhan alla. Museonhoitaja Uuno Korhonen vastasi lähes kaikkien esineiden pakkaamisesta ja siirrosta kaupungin keskustasta maalaiskunnan puolelle. Heti talvisodan jälkeen Korhonen matkasi Sortavalaan ja huolehti museoesineiden kuljetuksista uuden rajan toiselle puolelle. Esineitä sijoitettiin Kiteelle, Savonlinnan ja Joensuuhun. [5] Kesällä 1940 kaikki kokoelmat varastoitiin Ilmajoelle kappelin alakertaan. Sortavalan kaupungin hoitokunta olisi halunnut siirtää museon takaisin Sortavalaan vuonna 1942, mutta esitys ei toteutunut ja kokoelmat jäivät yhä Ilmajoelle. [15]

Vuonna 1950 Joensuun kaupunginhallitus otti vastaan Sortavalan museon kokoelmat, jotka sijoitettiin Pohjois-Karjalan museoon. Myöhemmin esihistorialliset kokoelmat siirrettiin muinaismuistolakia noudattaen Museovirastoon. [16]

Pohjois-Karjalan museon kokoelmiin kuuluu 1724 Sortavalan museon esinettä ja kuvakokoelmiin 464 objektia. Sortavalan museon säilyneiden kokoelmien laajuus on esihistorialliset kokoelmat mukaan lukien yhteensä 2620 esinettä.[17] Sodan myötä kokoelmien yhtenäisyys oli hävinnyt 1500 esineen katoamisen myötä. Esimerkiksi aikalaislähteissä arvokkaaksi mainitun kantelekokoelman alkuperäinen soitinten määrä on jäänyt mysteeriksi, koska kaikki esinediaaritkaan eivät säilyneet. Sortavalan museon kokoelmien suurimmaksi arvoksi tänä päivänä on arvioitu se, että esineet on kerätty suunnitelmallisesti ja teemoittain yhtenäiseltä alueelta ja ne on ehditty luetteloida. Joensuussa museonhoitaja Uuno Korhonen täydensi Sortavalan museon eli Laatokan Karjalan museon kokoelmaa vielä vuosina 1951–53 karjalaisen siirtoväen lahjoituksilla. [5] [18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matikainen, Erkki: Laatokan Karjalan museo. Heino, Iiris ja Raninen-Siiskonen Tarja (toim.): Pulamasta Punkkariin. Pohjois-Karjalan museo Hilman sata vuotta. Helsinki: Pohjois-Karjalan museo, 2017.
  • Jaatinen, Martti I.: Sortavalan rakentaminen 1643–1944. Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 26. Jyväskylä: Teknillinen korkeakoulu Espoo, 1997.
  • Karttunen, U.: Sortavalan kaupungin historia. Sortavala: Sortavalan kaupunki, 1932.
  • Kuujo, Erkki, Tiainen, Jorma ja Karttunen, Eeva: Sortavalan kaupungin historia. Jyväskylä: Sortavalaisten Seura r.y., 1970.
  • Takala, Hannu: Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvi- ja jatkosodassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Historiallisia Tutkimuksia 252. Helsinki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010.
  • Virtual Sortavala: http://virtualsortavala.jns.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Karttunen 1932, s. 302.
  2. ↑ Matikainen 2017, s.26.
  3. ↑ Takala 2010, s. 50.
  4. ↑ a b Karttunen 1932, s. 303.
  5. ↑ a b c Matikainen 2017, s. 26.
  6. ↑ Raatihuone (http://virtualsortavala.jns.fi/object_details?object_id=WiNZKSJfQiKQWHTKtK5ULw[vanhentunut linkki]) Virtual Sortavala. Viitattu 11.7.2019.
  7. ↑ Takala 2010, 50.
  8. ↑ Hallonbladin talo (eli Krasilnikoffin talo). (http://virtualsortavala.jns.fi/object_details?object_id=JJf-UfBpSIS4s8wthZ0jCw[vanhentunut linkki]) Virtual Sortavala. Viitattu 11.7.2019.
  9. ↑ Kuujo, Tiainen ja Karttunen 1970, s. 336–337.
  10. ↑ Jaatinen 1997, s. 155.
  11. ↑ Seurahuone. (http://virtualsortavala.jns.fi/object_details?object_id=f7IVxeFNTwO78YC3aAxt4Q[vanhentunut linkki]) Virtual Sortavala. Viitattu 11.7.2019
  12. ↑ VKuujo, Tiainen ja Karttunen 1970, s. 337.
  13. ↑ Takala 2010, s. 52
  14. ↑ Takala 2010, s. 53.
  15. ↑ Takala 2010, s. 61;65.
  16. ↑ V19
  17. ↑ Matikainen 2017, s. 26
  18. ↑ Takala 2010, s. 53–54.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sortavalan_kaupungin_historiallis-kansatieteellinen_museo&oldid=21328518”