Snobismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Snobismi vastaa suomen kielen sanoja hienosteleminen ja keikarimaisuus. Sitä on kuvattu narrimaiseksi teeskentelyksi tai tyhjänpäiväisyyksien latteaksi ihailuksi.[1]

Snobi on turhamainen, hienoina pidettyjen ihmisten jäljittelijä. Samalla kun snobi ihailee vaikutusvaltaisia ja äveriäitä ihmisiä, hän halveksii vähävaraisia ja vaikutusvallaltaan vähäisiä ihmisiä. Snobia kuvaakin toteamus “häpeää köyhää äitiään”. Snobi ilmaisee käyttäytymisellään, ettei hän viihdy siinä taloudellisessa tai sosiaalisessa asemassa, johon hän on joutunut. Hän yrittää nousukasmaisesti päästä ylemmäs yhteiskunnan tikapuilla. Tämä taas vaatii älyllistä liikkuvuutta ja vivahteiden tajua.[1]

Snobismi on myös joukkoilmiö. Snobien ryhmä olettaa olevansa muita parempia ihmisiä sellaisilla perusteilla, joilla ei ole mitään pohjaa arkitodellisuudessa. Snobeja voi olla kaikissa yhteiskuntakerroksissa, eikä se ole vain ylempien luokkien ilmiö.[1]

Snobi-nimitys tuli käyttöön 1800-luvun puolivälissä, kun Turhuuden turuilla -teoksen brittiläinen kirjoittaja William Makepeace Thackeray kuvasi ilmiötä Punch-pilalehdessä ja julkaisi kuvauksensa kirjana The Book of Snobs (1848). Termin yleistyminen liitetään siihen, että monet kuningashuoneet menettivät tuolloin valta-asemansa ja hoviväki saattoi joutua elämään “kuin tavalliset ihmiset”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10308–10309, art. Snobismi. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.