Skule Bårdsson
Skule Bårdsson, muinaisnorjaksi Skúli Bárðarson (1189 – 24.toukokuuta 1240), oli norjalainen jaarli, myöhemmin herttua ja vallantavoittelija. Hän oli Bård Guttormssonin poika ja kuningas Inge Bårdinpojan velipuoli sekä kuningas Haakon Haakoninpojan jaarli ja appi.[1]
Kun Skulen velipuoli kuningas Inge Bårdinpoika kuoli lapsettomana vuonna 1217, Skulella oli vahva vaatimus Norjan kruunuun. Hän oli Bård Guttormssonin avioliitossa syntynyt laillinen perijä, toisin kuin birkebeinien kannattama Haakon Haakoninpoika, joka oli Haakon Sverrenpojan avioton poika. Lisäksi monet epäilivät, ettei Haakon edes ollut Haakon Sverrenpojan poika. Birkebeinien enemmistö kannatti silti edelleen Haakonia kuninkaaksi. Skulesta tuli jaarli ja valtakunnan tosiasiallinen hallitsija, kunnes Haakon olisi täysi-ikäinen.[1]
Vuonna 1223 Haakon julistettiin virallisesti kuninkaaksi. Samalla Skulen valtaoikeudet vähenivät sekä kuninkaan neuvonantajana että jaarlina. Hänellä annettiin kuitenkin hallittavaksi kolmasosa valtakunnasta. Vuonna 1225 kuningas Haakon meni naimisiin Skulen tyttären Margreten kanssa. Haakonin ja Skulen välit huononivat seuraavien kymmenen vuoden aikana, kun Skulen valtaa supistettiin edelleen. Asiaa ei parantanut Skulen vuonna 1237 saama herttuan arvo, sillä se merkitsi käytännössä pienempiä verotuloja ja rajatumpia valtaoikeuksia.[1]
Tyytymätön Skule aloitti vuonna 1239 avoimen kapinan ja antoi huudattaa itsensä Øretingillä kuninkaaksi. Sen jälkeen hän marssi kokoamansa armeijan kanssa Osloon. Skule sai merkittävän voiton Låkassa, mutta hävisi taistelun Oslossa. Skule pakeni takaisin Nidarosiin, jossa etsi turvaa Elgeseterin luostarista. Birkebeinien soturit surmasivat kuitenkin Skulen ja polttivat luostarin maan tasalle.[1]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skulea pidettiin pitkään pelkkänä häikäilemättömänä vallantavoittelijana, mutta myöhempi tutkimus on pitänyt häntä merkittävänä ja taitavana valtionhoitajana, jonka on katsottu luoneen perustan Norjan kuninkaiden myöhemmälle politiikalle. Vuonna 1972 Trondheimista löydettiin arkkipiispan palatsin arkeologisten kaivausten yhteydessä varhaisgotiikkaa edustava herttua Skulen hautakivi. Kiveen kuvatulla Skulella on ruusukkein varustettu otsapanta, herttuan tunnusmerkki.[1]
