Sijaishuolto
Sijaishuolto tarkoittaa lastensuojelussa tilannetta, jossa lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle esimerkiksi huostaanotettuna, kiireellisesti sijoitettuna tai hallintotuomioistuimen väliaikaisen määräyksen nojalla. Kaikki kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei kuitenkaan ole sijaishuoltoa, sillä lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle myös esimerkiksi avohuollon tukitoimena tai jälkihuollossa.[1]
Sijaishuollon tarkoituksena on turvata lapsen hoito, kasvatus, huolenpito ja turvallinen kasvuympäristö silloin, kun niitä ei voida riittävästi turvata lapsen omassa kodissa. Sijaishuollon kesto riippuu lapsen tilanteesta ja sijoituksen perusteesta.[1]
Sijaishuoltoa voidaan järjestää perhehoitona, ammatillisena perhehoitona tai laitoshuoltona. Perhehoitoa toteutetaan esimerkiksi sijaisperheessä, kun taas ammatillista perhehoitoa annetaan ammatillisessa perhekodissa. Laitoshuoltoa järjestetään muun muassa lastenkodeissa, koulukodeissa ja muissa lastensuojelulaitoksissa.[2]
Lainsäädäntö ja oikeudellinen perusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijaishuoltoa säätelee Suomessa lastensuojelulaki (417/2007). Lastensuojelulain 4 §:n mukaan lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa lastensuojelun toimenpiteissä. Sijaishuollossa lapsen etu liittyy muun muassa sijaishuoltopaikan valintaan, yhteydenpidon turvaamiseen ja huostassapidon jatkamisen tai lopettamisen arviointiin. Lapsen etua arvioitaessa kiinnitetään huomiota muun muassa lapsen tasapainoiseen kehitykseen, läheisiin ihmissuhteisiin, turvalliseen kasvuympäristöön sekä lapsen mahdollisuuteen osallistua ja vaikuttaa omiin asioihinsa.[3]
Huostaanottoon perustuva sijaishuolto on viimesijainen lastensuojelun toimenpide. Lastensuojelulain mukaan huostaanoton edellytyksenä on, että lapsen kasvuolosuhteet tai puutteet huolenpidossa uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Huostaanoton peruste voi liittyä myös siihen, että lapsi itse vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi päihteiden käytöllä, rikollisella toiminnalla tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellä. Lisäksi avohuollon tukitoimien tulee olla riittämättömiä tai lapsen edun vastaisia, ja sijaishuollon tulee olla lapsen edun mukaista.[4][5]
Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä tilanteessa, jossa lapsi on välittömässä vaarassa tai muuten kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Kiireellinen sijoitus on luonteeltaan väliaikainen toimenpide lapsen hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi.[6][7]
Sijaishuoltopaikan valinnan tulee perustua lapsen yksilölliseen etuun ja siihen, miten sijoituspaikka pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin. Valinnassa huomioidaan muun muassa sijoituksen perusteet, lapsen läheiset ihmissuhteet, sisarussuhteiden säilyminen sekä hoidon jatkuvuus. Sijaishuollossa lapsella on myös oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja muihin hänelle läheisiin henkilöihin. Huostassapidon jatkumista tulee arvioida, ja se on lopetettava, jos sen edellytyksiä ei enää ole eikä lopettaminen ole selvästi lapsen edun vastaista.[8][9]
Hyvä kohtelu ja osallisuus sijaishuollossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijaishuollossa lapsen etu ohjaa sekä päätöksentekoa että käytännön työskentelyä, ja lapselle kuuluvat oikeudet tulee turvata arjessa. Lapsen edun arviointi liittyy muun muassa lapsen turvallisuuteen, osallisuuteen, hyvään kohteluun, läheisiin ihmissuhteisiin ja yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen. Arvioinnissa otetaan huomioon lapsen oma tilanne, mielipiteet, läheissuhteet sekä sijaishuollon käytännön mahdollisuudet.[10][11]
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen[11] mukaan lapsella on sijaishuollossa erityisiä oikeuksia, kuten oikeus tarpeitaan vastaavaan sijaishuoltopaikkaan, hyvään kohteluun, läheisten tapaamiseen, oman sosiaalityöntekijän tapaamiseen sekä tiedon saamiseen omasta tilanteestaan. THL:n mukaan sijaishuollon tavoitteena on turvata lapsen hyvinvointi, toimijuus ja turvalliset ihmissuhteet.
Lapsen kuuleminen ja osallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lastensuojelulain[12] mukaan lapselle tulee turvata hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa sekä mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin. Lisäksi Lastensuojelulain[13] mukaan kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa hallintolain mukaisesti.
Perheen läheisverkoston merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhempien tukeminen on osa sijaishuollon kokonaisuutta. Vanhemmuus ei pääty lapsen sijoitukseen, vaan vanhempia voidaan tukea esimerkiksi yhteistyössä, yhteydenpidossa ja palveluihin ohjautumisessa. Vanhempien ja sijaishuoltopaikan välinen yhteistyö voi tukea lapsen turvallisuuden tunnetta ja sijoituksen jatkuvuutta. Myös sisarukset, sukulaiset ja muut lapselle läheiset henkilöt voivat olla tärkeä osa lapsen tukiverkostoa, ja yhteydenpitoa heihin arvioidaan lapsen edun mukaisesti.[14][15]
Sijaishuollon muodot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijaishuoltoa voidaan järjestää perhehoitona, ammatillisena perhehoitona, laitoshuoltona tai muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.[16] Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin, lapsen yksilölliseen tilanteeseen ja tuen tarpeeseen, sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen sekä hoidon jatkuvuuteen.[12]
Sijaishuoltopaikan valinnassa otetaan huomioon lapsen yksilöllinen tilanne, huostaanoton perusteet, tuen tarve, sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen sekä hoidon jatkuvuus. Valinta edellyttää tapauskohtaista harkintaa, jossa arvioidaan, millainen ympäristö pystyy parhaiten turvaamaan lapsen hoidon, kasvatuksen, turvallisuuden, läheiset ihmissuhteet ja mahdolliset erityisen tuen tarpeet.[12] Lapsen tilanteeseen voi liittyä samanaikaisesti esimerkiksi psyykkisiä, neurologisia, neuropsykiatrisia tai sosiaalisia tuen tarpeita, jotka vaikuttavat sijaishuoltopaikan valintaan.[2][10][17]
Laitoshuolto voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun lapsen hoito ja kasvatus edellyttävät erityistä ammatillista osaamista. Sitä voidaan käyttää myös väliaikaisissa sijoituksissa, joissa lapsen tilanteen arviointi, vanhempien kanssa tehtävä työskentely ja yhteydenpidon tukeminen ovat keskeisiä.[18]
Perhehoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perhehoidossa lapsen hoito ja huolenpito järjestetään perhehoitajan yksityiskodissa. Perhehoidon tavoitteena on tarjota lapselle kodinomainen kasvuympäristö, läheisiä ihmissuhteita, jatkuvuutta arkeen sekä tukea lapsen perusturvallisuuden ja kehityksen tarpeita. Perhehoito on lastensuojelussa ensisijainen sijaishuollon muoto silloin, kun se vastaa lapsen etua ja tarpeita ja sitä säätelee perhehoitolaki.[19][20]
Ammatillinen perhekoti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammatillinen perhekoti sijoittuu perhehoidon ja laitoshoidon välimaastoon. Ammatilliselta perhekodilta edellytetään tavallista perhehoitoa vahvempaa ammatillista osaamista. Ammatilliseen perhekotiin voidaan sijoittaa lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat perhehoitoa vahvempaa tukea, mutta joiden sijaishuolto voidaan järjestää kodinomaisessa ympäristössä. Ammatillisessa perhekodissa tulee olla vähintään kaksi hoitajaa, joista vähintään yhdellä on tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä kokemus hoito- ja kasvatustehtävistä.[21][22][23]
Laitoshuolto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laitoshoitoa järjestetään lastensuojelulaitoksissa, kuten lastenkodeissa, koulukodeissa, vastaanottokodeissa ja nuorisokodeissa. Lastensuojelulaitoksia voivat ylläpitää valtio, hyvinvointialueet tai yksityiset palveluntuottajat. Laitoshuoltoa järjestetään silloin, kun lapsen sijaishuoltoa ei voida lapsen edun mukaisesti järjestää riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.[24][25]
Erityisen vaativissa tilanteissa lapsen tai nuoren hoito voi edellyttää erityistason psykiatrista tutkimusta ja hoitoa. THL mainitsee sijaishuollon muotojen yhteydessä EVA-yksiköt, jotka on tarkoitettu erityisen haastavasti oireileville lapsille ja nuorille silloin, kun hoitoa ei voida järjestää muualla. Suomessa tällaisia erityistason yksiköitä ovat esimerkiksi Tampereen yliopistollisen sairaalan EVA-yksikkö sekä Niuvanniemen sairaalan alaisuudessa Kuopiossa toimiva NEVA-yksikkö.[2][26][27]
Sijaishuollon arki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijaishuollon sijoituksen tavoitteena on turvata lapsen terveys, kehitys ja hyvinvointi tilanteissa, joissa lapsen kasvuolosuhteet tai oma käyttäytyminen vaarantavat hänen turvallisuuttaan.[4] Sijoituksen tarkoituksena on järjestää lapselle hänen tarpeitaan vastaava hoito, kasvatus ja tuki sekä mahdollistaa turvallinen arki ja pysyvät ihmissuhteet.[14] Sijaishuollon arki muodostuu lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulunkäynnistä, vapaa-ajasta, ihmissuhteista ja osallisuuden mahdollisuuksista. Arjen tavoitteena on tukea lapsen turvallisuutta, kasvua, kehitystä ja hyvinvointia.[14]
Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja opetukseen myös sijaishuollon aikana[1]. Asiakassuunnitelmassa voidaan määritellä, miten lapsen opetus, varhaiskasvatus, harrastukset ja muu arjen tuki järjestetään.[28][29][30] Sijoitetun lapsen opintoja ja harrastuksia voidaan tarvittaessa tukea myös taloudellisesti.[31]
Sijaishuollon arjessa voidaan hyödyntää yhteisökasvatusta, omaohjaajatyöskentelyä ja muita osallisuutta vahvistavia toimintatapoja. Omaohjaaja voi toimia lapselle tuttuna ja turvallisena aikuisena, joka seuraa lapsen arkea, tukee häntä yksilöllisesti ja välittää lapsen tarpeita muulle työyhteisölle ja verkostoille.[14]
Sijaishuollossa korostetaan lapsen turvallisuutta, ja turvallisuuden tukemisessa voidaan hyödyntää traumainformoitua työotetta. Traumainformoidun työotteen kuvataan perustuvan ennakoitavaan, sensitiiviseen ja ymmärtävään ammatillisuuteen, ja sen tavoitteena on tukea sekä asiakkaiden että työntekijöiden hyvinvointia. Linner Matikan ja Hippin mukaan ennakoitavissa ja auttavissa vuorovaikutustilanteissa voidaan oppia, että on olemassa suhteellisen hyväntahtoisia ihmisiä, joiden mielenliikkeitä voi pohtia uteliaasti ilman pelkoa.[32] Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus hänen kehityksensä kannalta tärkeisiin, jatkuviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin, mikä on osa lapsen kokonaisvaltaista turvallisuutta sijaishuollossa.[33]
Osallisuus voi toteutua esimerkiksi yhteisissä keskusteluissa, viikkopalavereissa, lasten ja nuorten kokouksissa sekä omaohjaajakeskusteluissa. Olennaista on, että lapsi saa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti tietoa itseään koskevista asioista ja mahdollisuuden vaikuttaa arkeensa.[11]
Lapsen sijoittuminen sijaishuoltoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijoitusprosessi käynnistyy, kun lapsen kasvuolosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen vaarantavat hänen terveyttään tai kehitystään, ja lastensuojelun arvioidaan olevan tarpeen. Ennen sijoitusta sosiaalityöntekijän on tehtävä palvelutarpeen arviointi, jossa selvitetään lapsen ja perheen tilanne sekä arvioidaan avohuollon tukitoimien riittävyys.[34]
Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen tarpeessa. Kiireellinen sijoitus on määräaikainen toimenpide, jonka aikana arvioidaan, onko huostaanotto tarpeen.[7] Huostaanotto edellyttää, että lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarantunut ja avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä tai sopimattomia lapsen tilanteeseen.[4]
Kun huostaanotto on päätetty, lapselle järjestetään sijaishuolto hänen tarpeitaan vastaavassa sijaishuoltopaikassa. Sijoituspaikan valinnassa huomioidaan lapsen ikä, kehitystaso, ihmissuhteet, kulttuuritausta ja erityisen tuen tarpeet.[12] Lapsella on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa päätöksissä, ja hänen mielipiteensä on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.[13][12]
Sijoitusprosessiin kuuluu myös hoito- ja kasvatussuunnitelman laatiminen. Suunnitelmassa määritellään lapsen tuen tarpeet, tavoitteet ja keinot, joilla lapsen hyvinvointia edistetään sijaishuollon aikana. Suunnitelmaa tarkistetaan säännöllisesti lapsen tilanteen muuttuessa.[14]
Traumainformoitu työote
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Traumainformoitu työote tarkoittaa toimintatapaa, jossa tunnistetaan traumaattisten kokemusten mahdolliset vaikutukset ihmisen käyttäytymiseen, vuorovaikutukseen, oppimiseen, tunnesäätelyyn ja turvallisuuden kokemukseen. Sijaishuollossa työote on merkityksellinen, koska sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla voi olla taustallaan turvattomuutta, kaltoinkohtelua, menetyksiä tai muita kuormittavia elämänkokemuksia. Traumainformoitu työote ei ole traumaterapiaa, vaan tapa järjestää arkea, kohtaamista ja palveluja niin, että ne vahvistavat lapsen turvallisuutta, ennakoitavuutta, osallisuutta ja luottamusta.[32]
Haasteet ja tutkimustieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijaishuollon haasteet voivat liittyä lasten oikeuksien toteutumiseen, sijaishuollon laadun vaihteluun, palvelujen saatavuuteen, työntekijöiden vaihtuvuuteen sekä lasten yksilöllisiin tuen tarpeisiin vastaamiseen. Sijaishuollossa olevilla lapsilla voi olla taustallaan kuormittavia tai traumaattisia kokemuksia, minkä vuoksi arjen turvallisuudella, pysyvillä ihmissuhteilla, riittävillä palveluilla ja lapsen oikeuksien tuntemisella on keskeinen merkitys.[35]
Kati Saastamoisen selvityksessä tarkasteltiin lasten eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosina 2018–2020 tekemiä kanteluita sijaishuollosta. Selvityksen mukaan lasten kanteluissa nousi esiin huolia muun muassa kohtelusta, rajoitustoimenpiteistä, yhteydenpidosta, kuulluksi tulemisesta ja siitä, miten hyvin lapset tunsivat omat oikeutensa sijaishuollossa. Selvitys osoittaa, että lasten oikeuksien toteutuminen sijaishuollossa edellyttää sekä lasten oikeuksien tuntemista että toimivia valvonta- ja oikeusturvakeinoja.[36]
Eduskunnan oikeusasiamiehen vuoden 2024 kertomuksessa lastensuojelu mainitaan yhtenä keskeisenä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvänä ongelma-alueena. Kertomuksessa lastensuojeluun liittyvinä ongelmina tuodaan esiin muun muassa työntekijöiden puute ja vaihtuvuus, monitoimijaisen yhteistyön haasteet, puutteet lasten ja nuorten palveluissa, päihdepalvelujen puute, erityisen huolenpidon jaksoille jonottaminen, toistuvat sijaishuoltopaikan muutokset, luvatta sijaishuoltopaikasta poistuneiden lasten tilanne, perheen jälleenyhdistämisen puutteet, lasten riittämätön tieto oikeuksistaan sekä rajoitustoimenpiteiden lainvastainen käyttö.[37]
Sijaishuollon kehittämistarpeet liittyvät siten sekä yksittäisten lasten arkeen että palvelujärjestelmän rakenteisiin. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat lapsen oikeuksien toteutuminen käytännössä, sijaishuoltopaikkojen riittävyys ja laatu, henkilöstön osaaminen ja pysyvyys, lasten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuus, valvonnan toimivuus sekä lapsen mahdollisuus saada tietoa, tulla kuulluksi ja vaikuttaa omaan elämäänsä koskeviin ratkaisuihin.[14]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Lastensuojelun sijaishuolto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- 1 2 3 Sijaishuollon muodot Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelulaki 417/2007 Finlex. Viitattu 20.5.2026. Ks. erityisesti 4 §, 20 §, 50 §.
- 1 2 3 Lastensuojelulaki 417/2007, 40 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Huostaanotto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 19.05.2026.
- ↑ Kiireellinen sijoitus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- 1 2 Lastensuojelulaki 417/2007, 38 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelulaki 417/2007, 47 §, 50 § ja 54 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelun sijaishuolto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 19.05.2026.
- 1 2 Lastensuojelulaki 417/2007, 4 §, 5 §, 20 §, 50 § ja 54 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- 1 2 3 Lastensuojelun sijaishuolto – Lapsen oikeudet sijaishuollossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- 1 2 3 4 5 Lastensuojelulaki | 417/2007, 50 § | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 16.5.2026.
- 1 2 Lastensuojelulaki | 417/2007, 20 § | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 16.5.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Sijaishuollon laatukriteerit ja lapsen arki sijaishuollossa THL. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelun sijaishuolto – Vanhempien tukeminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelulaki 417/2007, 49 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Sinko, P., Muuronen, K., Siimes, U. & Vartiainen, P. (2016). Rajapinnoilla: Lapsen erityisten tarpeiden huomioiminen sijaishuoltopaikan valinnassa. Lastensuojelun Keskusliitto, s. 17.
- ↑ Sijaishuollon muodot Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Perhehoito Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Perhehoitolaki 263/2015, 3 §, 4 § ja 6 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Sijaishuollosta Ammatillisten perhekotien liitto. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Sijaishuollon muodot: Ammatilliset perhekodit Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Perhehoitolaki 263/2015, 4 § ja 6 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelulaitokset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.05.2026.
- ↑ Lastensuojelulaki 417/2007, 49 §, 50 § ja 57 § Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ EVA-yksikkö, Tays Keskussairaala Pirkanmaan hyvinvointialue. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Alaikäisten osasto Niuvanniemen sairaala. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Perusopetuslaki | 628/1998 | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Oppivelvollisuuslaki | 1214/2020 | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Varhaiskasvatuslaki | 540/2018 | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ Lastensuojelulaki | 417/2007 55 § | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 20.5.2026.
- 1 2 Linner Matikka, J., Hipp, T.: Traumainformoitu työote. PS-kustannus, 2023. ISBN 978-952-370-494-7
- ↑ Lastensuojelulaki | 417/2007, 54 § | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 16.5.2026.
- ↑ Lastensuojelulaki | 417/2007 | Lainsäädäntö Finlex. Viitattu 24.5.2026.
- ↑ Eriksson, Pia ym.: Trauma- ja väkivaltatietoinen sijaishuolto – selvitys kaltoinkohtelun nykytilasta sekä materiaali ammattilaisille ja opiskelijoille. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023. ISBN 978-952-00-5400-7
- ↑ Saastamoinen, Kati: Lasten oikeuksien toteutuminen sijaishuollossa vuosina 2018–2020 : Lasten eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemien kantelujen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2021. ISBN 978-952-00-8678-7
- ↑ Jääskeläinen, Petri: Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2024 2025. Oikeusasiamies.