Sidoskertaluku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sidoskertaluku kuvaa molekyyliyhdisteessä keskenään sitoutuneiden atomien sitoutumisastetta. Sidoskertalukua verrataan yhden elektroniparin muodostamaan yksinkertaineen sidokseen. Kahden elektroniparin eli kaksoissidoksen kertaluku on 2 ja kolmoissidoksen 3. molekyyliorbitaaliteorian mukaan sidoskertaluku on sitovilla orbitaaleilla sijaitsevien elektronien ja hajottavilla orbitaaleilla sijaitsevien orbitaalien erotus jaettuna kahdella.[1][2][3][4][5]

Useimmiten sidoskertaluku on kokonaisluku, mutta se voi olla myös murtoluku. Tämä on tyypillistä yhdisteille, joiden rakenteilla on useita resonanssimuotoja esimerkiksi bentseenin sidoskertaluku on 1,5. Sidoskertalukua voidaan käyttää sidoksen vahvuuden laadullisena mittarina. Mitä suurempi sidoskertaluku on sitä vahvempi sidos on ja tällöin myös sidospituus on lyhyempi ja sidosenergia suurempi kuin alemmalla sidoskertaluvulla.[1][3][4][5][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 15-16. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7. (englanniksi)
  2. Bond order IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  3. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 658-659. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2016). (englanniksi)
  4. a b Steven S. Zumdahl, Susan A. Zumdahl: Chemistry. 8. painos. Brooks Cole, 2008. ISBN 978-0-495-82992-8. (englanniksi)
  5. a b Thomas Engel & Philip Reid: Physical Chemistry. Pearson International, 2006. ISBN 978-0-321-64305-6. (englanniksi)
  6. John Kotz,Paul Treichel,John Townsend: Chemistry and Chemical Reactivity, s. 424-425. Cengage Learning, 2009. ISBN 978-0495390299. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2016). (englanniksi)
  7. Eric V. Anslyn, Dennis A. Dougherty: Modern physical organic chemistry, s. 20. University Science Books, 2006. ISBN 978-1-891389-31-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2016). (englanniksi)