Shahnamedji
Shahnamedji oli Osmanien valtakunnassa ollut virka, joka annettiin aluksi sulttaaninsa saavutuksia eepoksen muotoon tallentaneelle hovirunoilijalle. 1600-luvun lopulla tehtävä siirtyi valtakunnan viralliselle historioitsijalle.[1]
Sana shahnamedji tulee persialaisesta eepoksesta Shahnama (”Kuninkaiden kirja”), jonka kirjoitti keskiajan persialainen runoilija Firdawsi. Shahnama sisältää 60 000 jaetta ja on näin pisin yhden kirjoittajan kirjoittama runoeepos. Shahnamedji voidaan kääntää ”Kuninkaiden kirjan runoilijaksi.”[1]
Ensimmäiset Osmanien valtakunnan shahnama-tyyliset eepokset kirjoitettiin sulttaani Mehmed II:n aikana. Myös 1500-luvun turkkilaiset kirjailijat kertovat shahnama-runoilijoista, jotka tallensivat tapahtumia Firdawsin tyyliin. Alkuun eepokset olivat satunnaisia tilaustöitä, mutta ajan kuluessa osmanisulttaanit tekivät hovirunoilijan virasta vakituisen. Vuonna 1601 annettu kuninkaallinen asetus nimitti shahnamedjiksi Hukmi Efendin, jonka tuli tallentaa ”voitot, sotaretket, taistelut ja sodat; ja lisäksi viralliset ja arkiset tapahtumat.” Asetuksessa määriteltiin myös tehtävän tärkeys ja shahnamedjin paikka hierarkiassa. Shahnamedjin alaisina työskennelleiden virkamiesten ja avuksi värvättyjen sekä käsityöläisten tuli osoittaa hänelle ehdotonta kuuliaisuutta.[1]
1600-luvun loppupuolella virka siirtyi valtakunnan viralliselle historioitsijalle. Nämä uudet historioitsijat noudattivat aiempien vuosisatojen suurina historioitsijoina tunnettujen turkkilaiskirjoittajien tyyliä ja luopuivat runomittaisista eepoksista, joiden arvo historiallisena todistusaineistona on yleensä vähäinen. Mustafa Naima, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä osmanihistorioitsijoista, oli yksi ensimmäisistä virallisista historioitsijoista.[1]