Sesessionistit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kazimierz Stabrowski, Riikinkukko (1908), puolalaista sesessionismiä.

Sesessionistit tai secessionistit (lat. sece’ssio "eroaminen") olivat saksalaisia ja itävaltalaisia taiteilijaryhmiä, jotka 1800-luvun lopulla kapinoivat akateemisia taiteilijajärjestöjä vastaan.[1][2] Sesessionistit vastustivat jäykäksi ja byrokraattiseksi kokemaansa taideakatemioiden hallitsemaa taidemaailmaa, ja ennen kaikkea vanhentunutta taiteen opetusta ja rajoittuneita näyttelysääntöjä. Sesessionistit pyrkivät myös irrottautumaan Euroopassa 1900-luvun vaihteessa vallalla olleesta vanhakantaisesta taidetyylistä. Suuntauksen pääpaikkoja olivat Wien, München ja Berliini.[3]

Saksassa sesessionistit astuivat julkisuuteen ensimmäisinä Münchenissä. Vuonna 1893 sesessionistit irtaantuivat Münchenin Die künstlergenossenschaft –taiteilijajärjestöstä ja aloittivat oman näyttelytoiminnan. Sesessionistien haaraosastoja perustettiin pian myös Berliiniin, Wieniin, Dresdeniin, Karlsruheen ja Düsseldorfiin sekä muihin kaupunkeihin. Wienin sesessionistit järjestäytyivät vuonna 1897 ja pitivät ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1898. Berliinissä ensimmäinen sesessionistien näyttely järjestettiin vuonna 1899.[3]

Liikettä nimitettiin sesessionisteiksi tai sesessio (secession, sezession) -liikkeeksi. Nimi tulee latinan 'secede'-sanasta, joka tarkoittaa 'irtautua, erota jostain' (sanoista se- 'erillään' ja cedere 'mennä'). Parhaiten tunnettu sesessionistiliike oli Wienin sesessio, joka alkoi 1897 ja johon kuului Gustav Klimt, joka suosi art nouveau -tyyliä. Itävallassa art nouveauta tai jugendia kutsuttiinkin yleensä sesessionismiksi[1]. Klimt ja muut erosivat Wienin taiteilijatalosta, jolloin Klimtistä tehtiin liikkeen ensimmäinen puheenjohtaja ja Rudolf von Altista kunniapuheenjohtaja. Liikkeen lehti sai nimekseen Ver Sacrum (Pyhä kevät). Myös Oskar Kokoschka kuului liikkeeseen.

Sesessionismin piirteisiin kuului koristeellisuutta, vertauskuvallisuutta ja tunteellisuutta.

Sesessionismi oli yksi ensimmäisistä moderniin taiteeseen johtaneista taideliikkeistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
  • Schorske, Carl E. "Gustav Klimt: Painting and the Crisis of the Liberal Ego" in Fin-de-Siècle Vienna: Politics and Culture. Vintage Books, 1981. ISBN 978-0-394-74478-0
  • Borsi, Franco, and Ezio Godoli. "Vienna 1900 Architecture and Design". New York, NY: Rizzoli International Publications, Inc, 1986. ISBN 978-0-8478-0616-4
  • Arnanson, Harvard H. "History of Modern Art". Ed. Daniel Wheeler. 3rd ed. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall, Inc, 1986. ISBN 978-0-13-390360-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aikio & Vornanen 1993, s. 558
  2. Leena Valkeapää (toim.): sesessioni Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 30.8.2021.
  3. a b Secession Nordisk familjebok - Uggleupplagan. Project Runeberg. Viitattu 31.8.2021. (ruotsiksi)