Seasat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SEASAT (NASA/JPL-Caltech)

Seasat on merentutkimussatelliitti. Se oli ensimmäinen satelliitti, joka tutki maapallon meriä SAR-tutkan avulla. Seasat-ohjelman päätavoitteita olivat merenpinnan tuulien tutkiminen, merenpinnan lämpötilan ja aallonkorkeuksien mittaaminen, merien sisäisten aaltoliikkeiden kartoittaminen, ilmakehän vesipitoisuuden tutkiminen, merien jääpeitteen sekä merenpohjan muotojen kartoittaminen.

Seasat-satelliitti laukaistiin radalleen 26. kesäkuuta 1978. Se ehti välittämään reaaliaikaista mittaustietoa vain 42 päivän ajan, sillä satelliitin sähköjärjestelmät vioittuivat ja Seasat lopetti toimintansa lokakuun 10. päivänä vuonna 1978. Lyhyestä toimintaiästään huolimatta se tarjosi ainutlaatuista tietoa maapallon meristä ja hyviä kokemuksia mikroaaltojen hyödyntämisestä merentutkimukseen. Nykyään Seasat kiertää maapalloa avaruusromuna noin 800 km:n korkeudessa.

Seasat on varsin kookas satelliitti, sillä yksistään sen rungon pituus on 21 m. Sylinterimäisen rungon paksuus on 1,5 m. SAR-antennin mitat ovat 2,1 x 10,7 m. Satelliitin massa on 2300 kg.

Useat myöhemmin laukaistut tutkimussatelliitit ovat hyödyntäneet Seasatista opittua teknologiaa. Näihin lukeutuvat mm. TOPEX/Poseidon-satelliitti sekä Jason 1 -satelliitti.

Mittalaitteet ja niiden tutkimuskohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • SAR (Synthetic Aperture Radar): merenpinnan, jää- ja lumipeitteen tutkimuksiin
  • ALT (Radar Altimeter): aallonkorkeuksien mittaaminen
  • SASS (Seasat-A Satellite Scatterometer): tuulen nopeuden ja suunnan mittaaminen
  • SMMR (Scanning Multichannel Microwave Radiometer): merenpinnan tuulen nopeus, merenpinnan lämpötila, ilmakehän vesihöyryn pitoisuus, jääpeite
  • VIRR (Visible and IR Radiometer): pilvien, maanpinnan ja vesialueiden erottelu, merenpinnan lämpötila