San Antonion lähetysasemat
San Antonion lähetysasemat on Unescon maailmanperintökohde, johon kuuluu viisi lähetysasemaa San Antoniossa ja sen läheisyydessä Texasissa. Lähetysasemista vanhin on Alamo, joka perustettiin 1718. San Josén lähetysasema perustettiin 1720 ja muut asemat 1731.
Kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjoisin lähetysasemista on 1,7 hehtaarin laajuisen alueen San Antonion keskustassa peittävä Alamo, eli Valeron lähetysasema. Asemasta on enää jäljellä kirkko, luostarin asumistilat ja vesikanavia. Muurista on löytynyt jäänteitä arkeologisissa kaivauksissa.[1]
Concepcionin lähetysasema sijaitsee San Antonio -joen itäpuolella lähellä San Pedro Creekin yhtymäkohtaa. Sen 13,3 hehtaarin alueella olevissa kalkkikivestä rakennetusta kirkosta ja luostarirakennuksista on säilynyt suurin osa sen alkuperäisestä ulkoasusta. Lisäksi alueella on säilynyt monia erilaisia työhuoneita, tukirakennuksia ja aukio. Arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty myös jäänteitä vilja-aitasta, muurista ja alkuperäisasukkaiden asumuksista.[1]
San Josén lähetysaseman rakennuskompleksi on suurin viidestä lähetysasemasta. Sen 20,6 hehtaarin alueella on kirkko, luostarin asuinrakennuksia, siirtomaa-aikainen vilja-aitta, alkuperäisasukkaiden kortteleita, ympärysmuuri ja 1900-luvun alusta peräisin oleva valssimylly. Rakennukset on sijoitettu aukion ympärille. Lähetysasema sijaitsee hajanaisesti asutulla alueella San Antonio -joen länsirannalla.[1]
Maaseudulla sijaitseva San Juanin lähetysasema on 130,5 hehtaarin laajuinen, ja siihen kuuluu asemarakennusten lisäksi sitä ympäröivät maanviljelyalueet. Säilyneitä rakennuksia ovat kirkko ja luostari sekä alkuperäisasukkaiden asutusten ja ympärysmuurin jäänteet.[1]
Espadan lähetysasema sijaitsee kohteista harvimmin asutuimmalla alueella, ja sen pinta-ala on 94,7 hehtaaria. Asemasta on säilynyt kirkko ja luostari sekä tukirakennuksien ja muurien rauniot. Peltoja kastelevat kanavat ovat olleet toiminnassa 1700-luvun puolivälistä saakka. Espadan lähetysasemaan liittyy lisäksi Floresvillessä 37 kilometriä etelään sijaitseva Rancho de las Cabras -niminen tila.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähetyssaarnaaja Antonio de Olivares johti 1709 tutkimusmatkaa San Antonio -joelle etsiäkseen paikkaa uusille lähetysasemille. Retkikunta löysi paljon puhdasta vettä, hedelmällistä maata ja riistaa. Olivares oli vuonna 1718 perustamassa Valeron lähetysasemaa.[2]
Espanjalaisten ja ranskalaisten välisen sodan aikana vihamielisyydet levisivät myös Texasiin, minkä seurauksena monet espanjalaiset lähetyssaarnajaat pakenivat Itä-Texasista. Isä Antonio Margil perusti 1720 San Antonion jokilaaksoon San Josén lähetysaseman. Samana vuonna uudelleenperustettiin myös Itä-Texasin hylätyt asemat. Niistä tuli kuitenkin haavoittuvia vuonna 1730, kun alueelta vedettiin pois niitä suojelevat asevoimat. Lähetysasemat siirrettiin seuraavana vuonna San Antonion jokilaaksoon, jonne perustettiin Concepcionin, San Juanin ja Espadan lähetysasemat. Lähetysasemien mukana alueella muutti jonkin verran intiaaneja.[2]
San Antonion lähetysasemat kohdistivat toimintansa pääasiassa coahuiltecaneja kohtaan, mutta läheisissä intiaaniyhteisöissä eli ihmisiä 200 ryhmästä. Useimmat lähetysasemille muuttaneet alkuperäisasukkaat tulivat vapaaehtoisesti varman toimeentulon, ruoan ja veden perässä. Lähetysasemille alettiin alkuperäisasukkaiden avustuksella rakentaa tilapäisten rakennusten paikalle uusia rakennuksia. Valeroon ja San Joséen kivikirkkojen rakentaminen aloitettiin 1744, San Juanin, Concepcionin ja Espadan 1745.[2]
San Antonion lähetysasemien hallintaa alettiin 1700-luvun lopulla siirtää paikallsihallinnoille ja hiippakunnille. Samalla alkuperäisasukkaiden hengellinen vastuu siirtyi lähetyssaarnajilta papeille ja arkkipiispoille. Vaikka Espanjan sekularisaatiolait vaativat, että muutokset piti tehdä kymmenessä vuodessa, sekularisaatio eteni San Antonion laaksossa vasta pakosta.[2]
San Antonion lähetysasemien omistajat vaihtuivat useasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ne jäivät samalla käyttämättömiksi ja alkoivat ränsistyä.[2] Lähetysasemia alettiin suojella 1900-luvun aikana. San Josén lähetysasemaa kunnostettiin 1920– ja 1930-luvuilla ja se listattiin 1941 kansalliseksi historialliseksi kohteeksi.[3] Alamo sai puolestaan National Historic Landmark -statuksen vuonna 1960.[4] San Josén lähetysaseman historiaan liittyvien Concepsionin, San Juanin ja Espadan lähetysasemien suojelua alettiin suunnitella pian San Josén suojelemisen jälkeen. Nämä neljä lähetysasemaa yhdistettiin 1983 San Antonio Missionsin kansalliseksi historiapuistoksi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Icomos: Evaluations of Nominations of Cultural and Mixed Properties to the World Heritage List (pdf) 2015. Paris: ICOMOS International Secretariat. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Icomos, s. 291.
- ↑ a b c d e Icomos, s. 292.
- ↑ Mission San José y San Miguel de Aguayo National Park Service. Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Mission San José y San Miguel de Aguayo State Symbols USA. Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Cruz, Gilbert R.: San Antonio Missions National Historical Park Handbook of Texas Online. 15.6.2010. Texas State Historical Associatio. Viitattu 23.7.2016. (englanniksi)