Saksan 5. kevyt divisioona
| 5. kevyt divisioona | |
|---|---|
| Toiminnassa | 18. helmikuuta – syyskuu 1941 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat | maavoimat |
| Aselajit | mekanisoitu |
| Sodat ja taistelut | Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | kenraalimajuri Johannes Streich |
5. kevyt divisioona oli Saksan divisioona, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtymä perustettiin vuoden 1941 alussa Afrikassa. Se koostui eri yhtymistä kerätyistä yksiköistä, jotka oli koottu tukemaan romahtanutta Italian armeijan puolustusta Kyrenaikassa. Yhtymässä oli muun muassa osia 3. panssaridivisioonasta, joka oli alun perin tarkoitus siirtää kokonaisuudessaan Pohjois-Afrikkaan kesällä 1940.
Yhtymään liitettiin ensimmäisenä 39. panssarijääkäripataljoona, joka oli varustettu puolitelavaunuin ja tykkien vetämiseen sopivin kuorma-autoin. Joukko-osastolla oli muun muassa yhdeksän 37 millimetrin 3,7 cm PaK 36- ja kaksi 50 millimetrin 5 cm PaK 38 -panssarintorjuntatykkiä. Yhtymän panssaroidun osan muodosti 3. panssaridivisioonasta siirretty 5. panssarirykmentti, jossa oli 20 PzKpfw IV-, 75 PzKpfw III-, 45 PzKpfw II- ja 25 PzKpfw I Ausf B -vaunua. Viimeksi mainittuja käytettiin komentovaunuina. Yhtymä ei kuitenkaan saavuttanut määrävahvuutta, vaikka siihen liitettiin jalkaväeksi 200. jalkaväkirykmentti sekä patteristo 75. Kenttätykistörykmentistä. Esikunta siirrettiin myös pääosin 3. panssaridivisioonasta kuten esikuntapäällikkö majuri Hauser ja tiedustelu-upseeri kapteeni Günther von Kluge.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtymä nimettiin 18. helmikuuta 1941 virallisesti 5. kevyeksi divisioonaksi. Sen ensimmäinen komentaja oli kenraalimajuri Johannes Streich, joka oli komentanut Ranskan taisteluiden aikana 15. panssarirykmenttiä. Helmikuussa pääosa divisioonasta oli saapunut Tripoliin, vaikka viimeiset vaunut saapuivatkin vasta 11. maaliskuuta.
Brittiläinen XIII armeijakunta oli vallannut 21. tammikuuta Tobrukin, minkä jälkeen hyökkäys oli jatkunut. Kenraali Richard O’Connorin komentama armeijakunta tuhosi lopulta Italian 10. armeijan edetessään kohti Tripolia ja vallatessaan Kyrenaikan. O’Connor joutui kuitenkin keskeyttämään hyökkäyksensä kahdeksi viikoksi Archibald Wavellin käskystä.
Hyökkäys jatkui 4. helmikuuta ja Bengasi ja Beda Fomm vallattiin kolme päivää myöhemmin Italian 21. motorisoidun armeijakunnan vastarinnasta huolimatta. Hyökkääjä saapui 8. helmikuuta El Agheilaan, joka kukistui. Britannian hallitus oli lupautunut lähettämään joukkoja Kreikkaan, jonne akselivaltojen joukot olivat hyökänneet. O’Connorsin hyökkäysosastosta siirrettiin runsaasti joukkoja taaksepäin, minkä seurauksena hyökkäystä ei voitu jatkaa.
Yhtymä vastaanotti 2. maaliskuuta 88 millimetrin ilmatorjuntatykkejä, jotka tarjosivat sille kauas kantavan panssarintorjunta-aseen. Erwin Rommel aloitti hyökkäyksen 31. maaliskuuta käytössään 5. kevyen divisioonan lisäksi neljä italialaista divisioonaa. Liittoutuneiden vastarinta murtui, ja joukkojen perääntyminen alkoi.
Yhtymän täydentäminen jatkui seuraavat puoli vuotta, ja se saavutti panssaridivisioonan kokoonpanon ja yhtymä nimettiin 1. elokuuta 1941 21. panssaridivisioonaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ellis, Chris: 21st Panzer Division Rommel's Afrika Korps Spearhead. Spearhead #1. Surrey: Ian Allan Publishing, 2001. ISBN 0-7110-2853-2. (englanniksi)